Hei Poika,

kertoisitko miten teit sen? Miten sait minut rakastamaan itseäsi enemmän kuin mitään. Hei sinä ihana, olet parasta elämässäni juuri nyt, olet minulle aurinko. En voisi koskaan satuttaa sinua, sillä sinä rakastat minut terveeksi ja ehjäksi ja kauniiksi. Sinä teet meistä unelmaa. Haluan upota sydämeesi ja jäädä sinne asumaan. Sinut minä valitsin ja haluan, että et koskaan lähde viereltäni. Tarvitsen hengityksesi rauhallisia huokauksia korvani juureen, jotta voisin nukkua ilman painajaisia. Sinun kätesi pyyhkii viimeisenkin kipeän kyyneleen silmästäni hellästi. Hei Poika, minä ihan totta rakastan sinua.

Kun ähkin siellä sovituskopissa kiskomassa anorektisille tytöille tarkoitettuja farkkuja ylilevän takapuoleni peitoksi, Poika istui siinä ulkopuolella. Ei se nauranut, kun tulin ulos napit auki, naama punakkana ja hiukset pystyssä. Se antoi minun istua ja kirota inhottavan vartaloni, kun yhdestäkään kaupasta ei löytynytkään sopivia housuja ja pettymys kuristi kurkustani kaiken ilman pois ja nosti suolaisen veden silmiini. Se on tässä ja tuolla, läsnä minun ajatuksissani. Hengitämme tätä samaa ilmaa, se riittää. Minulla ei ole edes valokuvaa hänestä. Minulla ei tarvitse olla, sillä minä tiedän.

Se rakastaa minua enemmän kuin mitään. Minä rakastan sitä. Niin yksinkertaisesti maailma kääntyi ympäri. Haluan hänet nukkumaan viereeni, haluan sitä kipeästi, vaikka tiedän ettei se tänä yönä onnistu. Poika on kotonaan, tekee jotain, ehkä ajattelee minua.

Hei Poika, kiitos että rakastat minua. Sen enempää en voi keneltäkään saada ja se on ainut mitä minulla on sinulle antaa. Kiitos, että annat minun olla heikko. Kiitos, että saan rakastaa sinua. Jonain päivänä minäkin olen ehjä enkä enää itke öisin vieressäsi hiljaa eikä sinun tarvitse enää pelätä. Vielä joskus, kun tämä kaikki kipeä nuoruus on viimein ohi.

M