Hiljaisuus vaanii nurkissa. Yhdessä pimeyden kanssa ne metsästävät minua. Tuovat veren suloisen tuoksun luokseni silloin kun sitä vähiten kaipaan. Peikkopoika ei voinutkaan suojella minua siltä. En halua olla yksin nyt ja tässä. Peikkopoika ei voinut tulla luokseni. Ikävä on kova kivi vatsani pohjassa. Minä valitsin peikkopojan. Peikkopoika valitsi minut.

Joskus yhä haluaisin hukkua suihkuun. Mutta en haluakaan kuolla. Elämä alkoi tuntua elämisen arvoiselta. Kuinka voisin jättää tämän kaiken nyt? En tiedä, mitä tekisin. Olen pyörremyrskyn keskellä. En pääse karkuun. Minun on itse ratkaistava ongelmani.

Näen liian selvästi kaiken turhuuden.

Viime yönä en oikein nukkunut. Jalkoja kuumotti, joten oli pakko nousta ylös pomppimaan. Otin pillerinkin, mutta ei se auttanut. Liikuntaa vihaavana ihmisenä on erittäin turhauttavaa, ettei voi nukkua ilman liikuntaa. Uneni ovat viime aikoina olleet levottomia. Ehkä se johtuu siitä pojasta ja hiljattain heränneestä seksielämästäni.

Se poika on kai liian nuori ja kokematon räjäyttääkseen tajuntani, mutta minusta on hauskaa hallita häntä. Suhteemme on luisunut harmittomaan sadomasokismiin, jossa purraan toista kaulaan ja raavitaan selkä vereslihalle. Minusta on tylsää vain maata vierekkäin ja pussailla niin, että huulet lähtevät irti. Kaipaan säpinää. Minusta on mahtavaa katsella, kuinka hän ei saa silmiään irti minusta. Miten yksinkertaiset eleet tehoavat.

Koeviikko ja prelit. En jaksa välittää. En jaksa enää. Toisinaan tekee mieli rankaista itseään saamattomuudesta, upottaa kynnet kämmeniin. Yleensä suljen sen kaiken vain pois. Olen tässä ja nyt, huomisesta ei tarvitse välittää. Minun tehtäväni on rakastaa ja pitää hauskaa. Olla minä. Yhteiskunta ei hallitse minua.

Haluan suklaata.

M