Ah, olen taas järkyttänyt kotipiirejä. Aluksi tein kaikki mummoa myöten ylpeiksi kirjoittamalla uskonnosta laudaturin. No, neljä päivää sen jälkeen erosin kirkosta. Äiti ei edes yritä ymmärtää. Olen tuhma tyttö.

Välillä on sellaisia päiviä, että puolikas väärä sana ja lyön. Tai siltä minusta tuntuu. Se on hirveää, väsynyttä vihaa.

En vain kertakaikkiaan saa sitä konetta. Tai, nyt on jo kone, lisämuisti uupuu. Kärsivällisyyteni alkaa loppua hälyttävästi.

Olo on kevyt kuin hyttysellä. Miksi itkisin?

M