Minä olen niitä, joille sammakko edustaa ensisijaisesti kirjakustantamoa. Minä olen niitä, joille placebo on bändi ja tehosekoitinkin mielestäni kuuluu jonnekin ihan muualle kuin keittiöön. Kutsukaa minua sivistymättömäksi oman aatteni nussijaksi. Sitä minä olenkin. Olen boheemihumanisti-idealistipasifistirunkkari. Käännyn ja lämpiän sisäänpäin. Rakastun omiin ajatuksiin ja tavoittelen hedonistisia nautintoja. Tunnen Sigmund Freudin ja Tuomas Akvinolaisen, mutta en juurikaan välitä heistä. Minulle he ovat vain viihdyttäviä tarinoita. Ikkunastani aukeaa maisema metsään, mutta en välitä paskaakaan sen metsän suojelemisesta. Runkkaan ja katson pornoa silloin tällöin. Syön, juon, nukun ja kutsun itseäni taiteilijaksi. Tänään leikkasin lihaveitsellä sormeeni ja päätin ryhtyä kasvissyöjäksi. Huomenna syön taas lihaa. Tänään minä olen runoilija. Olen runoilija ilman runoja, taiteilija ilman taidetta. Olen se vesi, joka valuu alas hanhen selkää. Niin, minulle nauretaan. Mutta minä olenkin taiteilija. Olen iltatähti, maan päälle laskeutunut Venus ja Afrodite. Hehkun hedelmällisyyttä ja hiljaista himoa. Palan kuumalla liekillä, olen taiteilija.

Tyttöjen vessassa peilikuvat nauravat minulle. Niiden suut ja silmät, jopa niiden nenät. Kaikki niissä halveksii minua. Minä olen halveksittu. Minä olen taiteilija. Paranormaaleja kokemuksia valkokankaalla ja transsitila Askosta ostetulla joustinpatjalla. Niin, minä kutsun itseäni taiteilijaksi ja haistatan vitut kaikelle ja kaikille. Minä tiedän olevani taiteilija.

M