Avaan silmäni. Aamu hiljainen. Olen yksin. Avaan sänkyni vieressä olevan laatikon. Kaivan pienen metallisen esineen. Koostaan huolimatta se on terävä. Niin terävä, että sillä saa helposti kynnen halki. Tai ihon rikki. Painan terän vasten käsivarttani ja vedän. Kirvelee. Painan terän iholleni uudestaan ja vedän samasta kohdasta uudestaan. Vedän uusia haavoja, vedän eilisten haavojen päältä, syvennän vanhoja. Jatkan kunnes veri valuu vuolaana käsivarttani pitkin. Itken ja hiivin keittiöön. Äidillä on suuri suolapurkki kaapissa. Kastan sormeni suolaan ja hieron haavoja. Hieron, kunnes käsivarteni on veren ja suolan peitossa. En jaksa enää seistä. Molemmat käteni ovat veressä, veri haisee ympärilläni. En uskalla nousta. Pelkään, että viillään taas. Viillään niin pitkään, että haavoista tulee liian syviä.

Eikä silti satu tarpeeksi.

M