Jestas kuinka voikin väsyttää. Otin puolen tunnin torkut, join kofeiinipitoisia juomia, söin ja tein jopa pyörälenkin. Silti meinaa leuka revetä paikoiltaan. Mikä ihme nyt sitten muka oikein on?

Tahdon poikaystävän. Kyllä vain, tahdon poikaystävän. Sellaisen, joka olisi lihaa ja verta. Olen kyllästynyt päiväuniini. Mistä ihmeestä löytyisi poikia?

Pitäisi kirjoittaa uskonnon essee. Opettajalle valehtelin, että se on melkein valmis jo. En ole edes aloittanut. Psykologian kirjat vievät kaiken aikani, kun koitan painaa mieleeni välittäjäaineiden toimintaa ja motiiviteorioita. Opettajani sanoi, että tällä kertaa saattaisi olla kysymys nuorten masennuksesta. Toivon todella, että olisi. Ainakin tietäisin paljon.

On ihanaa tuottaa itsellensä haavoja. Kipu ei tunnu enää miltään. On kaunista, kun iho on auki ja veri valuu.  Osaankohan lopettaa tätä koskaan?

M