Olen alkanut huolestua. Enemmänkin. Olen kauhusta kankea. Entä sitten, kun olen liian terve? Mitä minä sitten teen, kun psykiatrinen osasto lemppaa minut pihalle iloisesti vilkuttaen? Vittu.

Olen hermoheikko raunio. Vapiseva kasa. Märkä rätti. Ohut kuin varjo ja hatara kuin pilvi. Hermoraunio. Raunioituvat aivot ja ajatukset ja sydän. Terveestä olen hyvin hyvin kaukana.

"Joo moi, ei tarvitse koittaa enää tunkea tänne. Pirauttele, jos iskee ylitsepääsemätön kaipuu pillereihin".

No ei iske. Pillerit vaikka helvettiin. Kesäkuussa olin kiirellinen ja vakava tapaus. Nyt ne sanoo, että olen elinvoimaisempi. Pitäisikö lopettaa pillerit, että olisin taas lopussa ja saisin ehkä varmasti hoitoa? Pitääkö minun nyt valita varman puolittaisen elämän ja epävarman sairaan, mutta hoidetun elämän väliltä? Jumalauta, minä olen hullu. Söisin minä mitä lääkkeitä tahansa, elämäni olisi epävarmaa. Ja onkin. Vuoristorata ilman turvakaaria.

Minun veressäni kiertää kemiaa. Pelottava ajatus. Olen epäpuhdas, olen liannut oman vereni. Esi-isieni veren. Mutta ne on kaikki kuolleet jo, miksi niitä kiinnostaisi minun vereni? Tai mistä minä tiedän, mikä niitä kiinnostaa. Ei minua oikeastaan edes kiinnosta, mikä niitä kiinnostaa. Eivät ne ole täällä, eivät ne elä tässä nyt.

Olen miettinyt viime aikoina paljon jumalaa. Missä se on ja mitä se tekee. Onko sitä edes. Tavallaan haluan löytää jonkun uskon, ihan oman uskoni. Ei se ole mikään olemassa oleva uskonto. Minä en halua valmiita vastauksia tai rahastajia palvelemaan minun vakaumustani. En tarvitse sääntöjä. Haluan uskoa. Ja uskonkin. En vain tiedä vielä, mihin. Olen liian nuori, voi kuulkaas aivan liian nuori ja typerä, määrittelemään omaa uskoani. Tässä on vain pakko olla jotain järkeä. Muuten sitä sekoaa. Vaikka olenkin jo seonnot.

Luotan rakkauteen. Se on minun voimavarani. Suuri, elävä ja aina lähellä. Niin pitkään kuin pystyn rakastamaan, jaksan huomiseen. Uskon niin. Rakastan niin paljon, että sydän halkeaa pian. Tai tuntuu halkeavana, oikeasti se vain paisuu. Minulla on ilmapallosydän. Se rakastaa.

Voi jestas.

M