Hei sinä.

Hei sinä, joka valvotat minua öisin. Sinä, joka kastelet silmäni ja elät kuvina luomillani.

Minä tulen luoksesi. Minä tulen huoneeseesi ja syliisi. Tulen, enkä lähde. Minä painaudun sinuun, uppoan sinuun. Olen sinussa, kunnes olen enää vain hikeä ihollasi, huokauksesi tuulessa. Minä en anna sinun selittää. Minä en pyydä anteeksi. Minä olen sinun ja otan sinut minulle, edes hetkeksi. Minä kerjään sinulta, minä kerjään sinua, kunnes olen nainen. Kunnes en ole enää mitään muuta kuin pala sinua, pala lihaa.

Sinä tiedät, mitä minä haluan. Sinä kiusaat minua. Sinä lasket kätesi iholleni ja tunnet suonissani virtaavan sähkön. Sinä näet vapinan käsissäni ja rukoukset silmissäni. Mutta sinä et tiedä, kuinka valtavana on palava tahto vatsassani. Sinä et tiedä, kuinka varma olenkaan tästä, kuinka tahtoisin kaatua käsivarsillesi ja jäädä siihen. Minua pakottaa. Minua pyörryttää.

Minä en usko unelmiin, mutta ne pitävät minut hengissä. Unelmat kuljettavat minut yö toisensa jälkeen luoksesi. Muistoissani kaikuu äänesi ja kosketuksesi. Ne eivät riitä enää. Haluan sinut. Haluan sinut kokonaan ja oikeasti. Minun on jano, minun on kuuma. Päästä minut pois tästä, vapauta minut. Anna minulle se täyttymys, jota tarvitsen jatkaakseni. Anna minulle, ole minun.

Jaahas. Kolmeen viikkoon en ole kirjoittanut juuri mitään. Hieman ovat sanat kateissa ja rakenteet ruosteessa.

M