Ruisrock oli ja meni. Alan olla liian vanha tällaiseen.

Eilinen päivä toi elävästi mieleen vanhan kunnon Woodstockin. Taivas itki kylmiä pisaroita, pelto muuttui vähitellen mutavelliksi ja rokki soi. En tosin usko, että Woodstockissa olisi ollut niin paljon kertakäyttösadetakkeja. Mnä luotin sadetakkien sijaan siihen perinteisempään vaihtoehtoon, eli mahdollisimman vähän vaatteita päällä ja paljon liikettä, että pysyy lämpinä. Nyt, kun en tunne isovarpaitani, mietin, että olisin kuitenkin voinut pitää ne kengät jalassani. Kotiin päästyäni kävelin suoraan kuumaan saunaan.

Niin meni viides Ruisrockini. Hassua, miten tuo festari on jossain määrin erilainen joka vuosi. Tällä kertaa itselläni oli paljon rauhallisempaa kuin ennen. Pomppimisen sijaan keskityin tanssimiseen ja fiilikseen. Porukkakin on joka vuosi vähän erilainen. Onneks seuraavaan kertaan on vuosi.

Työt menettelevät. En minä tuota loppuelämääni tekisi, mutta kolme viikkoa käy ihan hyvin. Vihaan pomoani, jonka mielestä on kivaa haukkua työntekijöitä. Itsetuntoa se musertaa.

M