Ahdistus on taas asettunut taloksi. Se tekee pesän rintalastan alle ja painaa sekä sydäntä että keuhkoja. Se muuttaa hengityksen raskaaksi ja ajatukset puuroksi. Oman sydämen ääni voimistuu korvissa, kunnes se takoo kaiken alleen peittävänä pauhuna. Olen irti kehostani, mutta silti liian kiinni siinä. En ole omien ajatusteni herra, en pysty edes ajattelemaan ajatuksiani. On vain tunteita, kylmää ja kuumaa. On vain huutava pakko päästä pois, karkuun. Päästä pois itsestäni.

Viiltävä tieto siitä, etten koskaan ole kyllin rohkea lähteäkseni oikeasti karkuun.

Uni painaa silmiä ja väsymys selkää. Levottomuus tuntuu varpaissa ja sormissa. Olo on tahmainen. En haluaisi olla valveilla, mutten varmasti pysty nukkumaankaan.

Eikä minulla ole edes naistenlehtiä tai Frendejä.

Tänäänkään en ole saanut yhtään mitään aikaa. Minulta vaaditaan jatkuvasti liikaa, vaikkei minulta mitään vaaditakaan. Olen turha tälle maailmalle.

M