Olen aina ajatellut eläväni suhteellisen tasapainoisessa perheessä. Toki meillä on monenmoista, uusperhe kun olemme ja kommunikaatio ei aina toimi. Nyt elämääni on pudoteltu pommeja oikein urakalla.

Ystäväni omien vanhempiensa erotessa syytti minua siitä, etten tietäisi mitään sellaisista ongelmista. Yhtään ystäväni tunteita väheksymättä, suurin osa perheestäni on kokenut avioeron jossain muodossa. Se ei ollut minulle mitään uutta.

Uusi asia oli se, että äitini ex-mies oli alkoholisti, joka hakkasi häntä. Alkoholistiksi osasin miestä arvella, mutta loput... Tuntuu kovin käsittämättömältä. Alan ymmärtää, miksi isoveljeni aina sanoo minulle, ettei minusta saa tulla äitini kaltaista.

Olen aina tiennyt, että siskollani on ollut vaikea kausi. Edellisiltana hän halusi keskustella kanssani ja sydämeni pysähtyi melkein. Se ei ollut yllätys, mutta siskoni kertoi käyttäneensä heroiinia viisi vuotta. Nyt hän on erilaisten terapioiden ja hoitojen ansiosta irti aineista. Tuntuu kuitenkin hurjalta. Siskolla oli hullu poikaystävä, joka kuulemma teki siskolleni "kamalia asioita". En halua edes arvata, mitä nuo "kamalat asiat" ovat. Siskon vaikeaan aikaan olin pieni, ehkä siinä kahdeksan paikkeilla. Liian pieni ymmärtääkseni mitään, mutta tarpeeksi vanha huomatakseni jonkun olevan pahasti vialla.

Meidän perheessä ei puhuta asioista.

M