Minulla ei oikein ole mitään kirjoitettavaa nyt, mutta se ei johdu siitä, että masentaisi niin paljon. Oikeastaan päinvastoin. Ihana tunne, kun stressi hetkeksi hellittää. Uusintakokeen jälkeen, kun tiesin niiden ja inssin viimein olevan ohi, pakenin vessaan hetkeksi, kun tärisytti niin paljon. Sellaista ei ole pitkään aikaan tapahtunut.

Olen tänään käynyt monenlaisia tunteita läpi. Itseinhokin nosti hetkeksi päätään, kun ajoin ystäväni pihalla ruusupensaaseen. Se oli noloa ja täysin oma virheeni. Tiedän, ettei minulta voi vaatia täydellisyyttä ajossa, sainhan kortin vasta eilen, mutta perfektionismi on hallitseva luonteenpiirre. Liian hallitseva luonteenpiirre. Tutkinnonvastaanottajakin, leppoisa vanhempi rouvashenkilö, palautteessaan mainitsi sen. Saman palautteen olen kyllä kuullut 12-vuotiaasta asti lähes aina, kun palautetta olen saanut. Opettajani ja rouva olivat myös sitä mieltä, että huokailen liikaa. Omituista palautetta. Itse en edes huomaa huokailevani.

Osaapas väsyttää. Toivon todella, että tämä sivuvaikutus katoaa parissa viikossa. Näin totaalinen väsymys on hyvin häiritsevää. Se ei ollenkaan samanlaista kuin masennusväsymys, vaan oikeasti fyysistä väsymystä. Sellaista väsymystä, että pelkään jatkuvasti vain yhtäkkiä sammuvani. Kuin rikkinäinen lamppu.

M