Tekee kipeää ajatella häntä. Ajatella yhä, päivin ja öin. Palata hänen silmiinsä ja niihin hetkiin, jotka vietimme yhdessä. Tunnen jatkuvasti sisälläni sen poltteen. Minä rakastan. Minä rakastan niin valtavan paljon. Joku runoilija on sanonut, että oikea rakkaus on sellaista rakkautta, joka tuottaa tuskaa. Onko tämä siis oikeaa rakkautta? Tulenko rakastamaan lopun elämääni miestä, jota en voi saada? Se kuulostaa julmalta kohtalolta. Liian julmalta. Maailma ei taida koskaan olla minulle kiltti, eihän?

Minä rakastan sinua. Sinä annat minun rakastaa itseäsi, vaikka rakastat toista. Miksi? Miksi annat minun kärsiä? Miksi herätät uudelleen minun toivoni? Et ehkä tarkoita sitä, mutta kerta kerran jälkeen murskaat minut. Ohimennen. Välinpitämättömästi. Kuin olisin sinulle ilmaa, yhdentekevä. Teet sen hillitysti, mutta varmasti. Ehkä nautit, kun minä kärsin. Murskaat minut kuin olisin lasia. Sirpaleita sinun kylpyhuoneesi lattialla.

Veri tahrii vaatteitani ja lakanoita. Se valuu pulleina pisaroina. Tuijotan oman vereni punaa ja hieron sitä kasvoihin. Katsokaa, mitä minusta on tullut! Olen naurettava. Olen pelkkä hupsu, joka uskoo sairauden tekevän itsestään jotain ihmeellistä. Sirkukseen olisin valmis. Masokistinen tyttö, jonka silmiä kukaan ei saa nähdä. En katso kenenkään silmiin. En edes sinun.

Minä en voi olla sinun.

Minä en voi koskea enää sinua. Sanoin itse sinulle, etten halua sinun koskevan minua. Ja sinä lupasit minulle mitä vain.

Palaisitko vielä luokseni? Haluan, että sinä suojelet minua. Kantaisit minut parempaan aikaan, parempaan paikkaan. Suutelisit nämä kyyneleet pois, ottaisit käteni ja kertoisit kaiken olevan hyvin. Et pelkäisi lääkkeitä tai psykiatreja.

En minä oikeasti koskaan kerro sinulle, millaista hätää minä tunnen. Ei minulla ole oikeutta vaivata ihmisiä niillä asioilla, viedä kenenkään yöunia. Ihmiset pelkäävät kuolemaa enkä minä halua kenenkään pelkäävän minua.

Väsyttää. Olen paska. Olen huono. Olen käsittämättömän laiska ja vetelä. Säkki täynnä kiviä. Olen turha tälle maailmalla.

Kipu. Suloinen kipu. Raastavaa, mutta niin kaunista.

Haavemaailma tuli takaisin. Keijuystävät kuiskivat korviini onnellisia loppuja rakkaudesta ja hymyistä. Unet muuttuivat ruusunpunaisiksi. Haavemaailma tuudittaa minua ja minä uskon siihen. Totuus murskaa minut.

Antakaa minun elää hetken aikaa näin, ennen kuin olen taas verisinä sirpaleina.

M