Niin. Tuollaiseksi minua eilen kutsuttiin ja sellaisena minua pidettiin. Kiltti kukkaistyttö. Ei juo alkoholia, ei polta, edes kahvi ei maistu. Siitä onkin aikaa, kun minua on viimeksi kutsuttu kiltiksi.

Sain todistuksen. Se oli kummallisin todistus, mitä olen koskaan saanut. Uusia arvosanoja oli kahdeksan, yksi niistä T, kun en ole tehnyt koetta. Varsinaisia numeroita olivat yksi yhdeksän, kolme kymppiä ja kolme nelosta. Toimin mitä ilmeisimmin periaatteella kaikki tai ei mitään. Vanhempani eivät edes huomanneet kymppejä, keskittyivät niin kovasti saarnaamaan niistä nelosista. Eihän se mikään yllätys ollut, olisi vain mukavaa saada joskus kiitostakin. Toisaalta, eiväthän nuo filosofia, terveystieto tai äidinkieli voi mitenkään olla yhtä tärkeitä aineita kuin matematiikka. Ei mitenkään.

Tämä kukkaistyttö on tänään täysi-ikäinen. Eipä oikein tunnu missään, hieman kummastuttaa, sillä vähän aikaa sitten en uskonut eläväni edes näin vanhaksi. Eilen illalla lähdin pitkän matkan päähän kavereiden luokse. Ei minua kiinnostanut yhtään juhlia, mutta tuntui tärkeältä olla välillä kunnolla ihmisten kanssa tekemisissä. Toisaalta, näin vanhempani uskovat sosiaalisien suhteideni ja yleisestikin mielialani olevan paremmassa kunnossa kuin oikeasti ovat. Niistä olisi todella outoa olla kokonaan juhlimatta syntymäpäivää. Oli oikeastaan ihan mukavaa olla siellä tuttujen ja vähemmän tuttujen keskellä. Hetken aikaa tuntui, että oloni olisi ollut todella hyvä. Hetken aikaa, sitten eräs uusi tuttavuus alkoi jutella "Miks sä oot ton näkönen? Miks sä oot noin hiljaa? Mikset sä hymyile? Mikä sua vaivaa?" Ei hänen ollut tarkoitus olla ilkea, mutta se tuntui pudotukselta. En vieläkään pysty samaan kuin muut. Aamulla nuo kovasti kyselivät, oliko minulla kivaa. Herätyksenkin sain puoli kahdeksan, kun eräs mieshenkilö lauloi minulle. Tuollaiset asiat ovat mukavia ja minulla oli kivaa. Ei vain samalla tavalla kivaa kuin muilla.

Pitäisiköhän minun kertoa vanhemmilleni, etten juo alkoholia ollenkaan? Antoivat minulle lahjaksi pullon. Nätisti vain hymyilin ja kiitin ja mietin, kelle sen antaisin.

M