Lomat eivät sovi minulle. Kaksi päivää näennäisen toimettomana ja olen valmis hyppimään seinille.

Tämä loma on vielä vaikeampi kuin lomat yleensä. Viimeiset pari vuotta olen jatkanut koulun jälkeen suoraan töillä kesäkuun muutamat ensimmäiset viikot, mutta tällä kertaa en ja se tuntuu oudolta.

Minusta kuin olisin jumissa. Kykenemätön päästämään irti menneestä, mutta täysin rampa myös tulevaisuuden suhteen. En pääse eteenpäin, taaksepäin en halua. Istun vain lattialla, tuijoten eteeni ja mietin. Mietin, pitäisikö lukea, laskea vai kirjoittaa. Minulla on ahdistus jossainkeuhkojen tietämillä ja päässä takoo stressi. Tuntuu, ettei tämä loma riitä ja ettei mitään lomaa olekaan. Ei ole varaa rentoutua nyt. Katsoin minne vain, aina vastassa on seinä.

Kuitenkin haluaisin rentoutua ja unohtaa kaikki paineet. Hirvitys tällaista.