Placebo-kriisiystävä, entinen paras ystävä, ihminen, jonka kanssa välillä olen väleissä, välillä en, päätti nyt haukkua minut lyttyyn siitä, että värjäsin hiukseni. Minä en jaksa arvostelua enää yhtään keneltäkään, viimeiseksi häneltä. Minun hiukseni, minä teen, mitä haluan. Juuri nyt näen hyvin punaista.

Tuntuu inhottavalta suuttua. Onko minulla nyt oikeasti aihetta siihen? Minä en halua, että minua haukutaan. Viimeiseksi haluan, että minut haukkuu ihminen, jonka kanssa en ole juuri koskaan tekemisissä. Totta, hiuksemme muistuttavat nyt enemmän toisiaan. Ei se minua haittaa, jos haittaa häntä, pysyköön kaukana.

Kohta minä itken. Itku on ollut koko päivän niin herkässä. Vitun loma. Vitun ihmiset. Vitun hiukset.

Miekkonen vastasi. Sanoi, että hänestä on mukava saada minulta kirjeiltä. Se lyhyt viesti onkin ainut asia, joka nyt lämmittää yhtään. Muutama ystävällinen sana.

Autokoulun teoriakokeesta läpi. Sekin tarkoittaa vain, että seuraavaksi pitää selvitä inssistä. En jaksaisi nyt yhtään, mitään.

Lopetan nyt tuon riidan. Onko edes turhempaa aihetta riidellä kuin hiustenväri?

M