Veli lupasi, että koneeni sisältä voidaan vielä pelastaa kaikki. Luotan häneen. Olo on helpottunut. Vaikka ne kirjoitukset siellä jossain rikkinäisen koneeni uumenissa ovat vain nopeasti tehtyjä raapustuksia, ovat ne minulle tärkeitä. Ne ovat kuvia hetkistä, kuvia minun mielestäni. Ne ovat tärkeitä.

Kävimme tänään viemässä ruusun isäni äidin haudalle. Minä en voinut olla kuvittelematta, miltä minun nimeni olisi näyttänyt hänen nimensä alla hautakivessä.

Minä kuljen niin usein kyyneleet silmissä. Itken pienimmästäkin. Epätoivoista itkua vessoissa.

En minä pysty kirjoittamaan väärällä koneella, väärässä huoneessa.

Minä en tiedä, mitä ajatella tai tehdä. Pää on kevyt. Lyhyt tasapainon hetki siinä, missä masennus vaihtuu ahdistukseksi.

En pysty nyt tässä.

M