Ero tämän päivän ja eilisen välillä on huikaiseva. Toki eilisen täydellisestä valmiudesta itsemurhaan on tänäänkin jälkiä näkynyt, varsinkin aamulla, mutta pääasiassa olen saanut paljon aikaan. Nyt kyllä väsyttää hirmuisesti jo.

Ehkä tuo koulujuttu (esitelmä Virginia Woolfista) oli vain niin mukava, että siihen tarttui mielellään. Ehkä viiltely täytti tehtävänsä. Yöllä sattui paljon, ehkä se auttoi.

Välillä unohtaa nuo arvet käsissä ja vatsassa.

Sosiaalisuus on ainut tänään enemmän tökkinyt asia. On ollut kovin vaikea koittaa näyttää iloiselta, vaikka mieli olikin hieman parempi. Puhuttavaakin on vaikea keksiä. Ihmiset lähestyvät minua usein niin varmana minusta. Minä olen M, minä olen vahva, ei minulla voi olla mitään hätänä. Jos M näyttää surulliselta, M on väsynyt. Ei M:llä voi olla mitään oikeita syitä olla surullinen.

Olisi kiva, jos voisi kerrankin olla se saava osapuoli. Etten minä aina antaisi koko sieluani, sydäntäni ja tukeani, ilman että voisin itse keventää omaa mieltäni yhtään. Tasa-arvoinenkin ihmissuhde olisi hyvä. Jos vain voisin näyttää jollekin nuo arvet ja sanoa, että minun on paha olla. Itkeä kuten eilen itkin psykologille. Ettei minun aina tarvitsisi olla vahva.

Minä en osaa.

Ymmärsin, etten tällaisessa tilanteessa voi edes harkita seurustelua. En ikinä voisi tehdä niin kenellekään. Jos minä seurustelisin, minä haluaisin kertoa kaiken. Minä en halua, että olisi olemassa ihminen, joka rakastaa minua, mutta joutuu jatkuvasti pelkäämään minun puolestani. Enkä minä voisi seurustella, ellei kumppanini tietäisi tästä kaikesta pahasta. Minä en halua ketään siihen tilanteeseen, että joutuu minun kanssani sinne sillankaiteelle miettimään elämää ja kuolemaa.

Kuitenkin minä tarvitsen rakkautta niin hirvittävän paljon. Tarvitsen jonkun rakastamaan minua. En jaksa olla enää yksin. En pysty enää jatkamaan ilman tukea. Jonkun pitäisi olla hyvä minulle.

Äiti painostaa minua seurustelemaan. Meni jopa niin pitkälle, että kertoi hänelle olevan ihan ok, jos olen sittenkin kiinnostunut tytöistä. Äiti tarkoittaa hyvää, mutta minua hänen puheensa ahdistavat. En halua enää edes kuulla sanaa "seurustella".

M