Tunnen itseni niin väsyneeksi. Voisin nukkua vuorokauden putkeen. Tänään on ollut hirmuisesti stressiä aiheuttavia tekijöitä ja en ole vielä oikein tarpeeksi vahva tällaiseen.

Ensin minun piti taas raahata itseni terveydenhoitajalle. Terveydenhoitajalla käynneistä on tullut lähinnä vain aika epätoivoisia visiittejä, mutta kuitenkin.

Väittelykilpailut olivat tänään. Siellä oli yleisöä paljon enemmän kuin odotin ja koko tilaisuus kuvattiin mitä lie varten. Sijoituimme pronssille, mutta vannoin, että ei enää ikinä. Onneksi parini sentään oli mukava ja kannustava. Me toimimme ihan hyvin tiiminä, vaikka emme olleetkaan koskaan ennen koittaneet emmekä oikeastaan edes tunne toisiamme. Menimme siis väittelyyn ihan kylmiltämme.

Minun piti tänään soittaa tulevalle psykologilleni ja tietysti keräsin siitäkin stressiä. Onneksi hän vaikutti puhelimessa ihan mukavalta. Sain ensimmäisen ajan, viimein.

Kaikkein kamalimpana olivat vielä illalla uusintakokeet. Matematiikkaa ja filosofiaa. Filosofia meni ihan hyvin, vaikka valitsinkin esseeni aiheeksi itsemurhan, joka on ehkä monimutkaisin kaikista eettisistä ongelmista. Albert Camus'n sanoin: ainoa todellinen eettinen ongelma. Ei vain tuntunut järkevältä kirjoittaa mistään muusta.

Matikkaan tein puolitoista tehtävää ja kirjoitin hyvää kesää. Ei yksi nelonen mitään haittaa. Harmittaa vain, että kyseessä oli kurssi, jonka asiat osasin ihan hyvin tunnilla. Kokeesta jäi puuttumaan yksi piste.

Siinä tämä päivä pähkinänkuoressa. Sain tänään viimein tuon Placebo-dvd:nkin, mutta tuskin jaksan sitä katsoa.

Vielä pitäisi miettiä, miten vältän saunan siskon ja äidin kanssa. Käsivarsi on aika pahannäköinen eilisen veitsitestailun jäljiltä.

Nukuin viime yönä todella huonosti. Illalla keksin, että kirjoitan miekkoselle toisen kirjeen. Ajatus jäi vaivaamaan ja lopulta nousin yöllä sitä kirjoittamaan. En saanut unta, vaikka purinkin ajatukseni. Ainakin on taas kirje valmiina.

Väsyttää. En millään haluaisi lähteä huomenna Tallinnaan, mutta pakko kai se on.

M