Hyvää iltaa lukijat, lukija tai mielikuvituslukijat. Nyt on tuo monen mielestä vuoden jaloin juhla: vappu. Vappu edustaa hauskanpitoa. Vappuna nähdään ystäviä ja sekoillaan porukalla. Vappuna saa pukeutua hassusti.

No, minäpä kerron minun vapustani. Olen koko illan istunut kotona sohvalla pitämässä seuraa kummitädilleni ja hänen miehelleen. Päätä särkee niin, että silmissä kipunoi, kun nousee ylös. Yksi ainut kaveri, hänkin vuosien takaa, kysyi liikunko tänään keskustassa.

En halua kerjätä sääliä. Itsepähän olen välini kaikkiin pilannut. On oma valintani, etten juo alkoholia. Minä se olen, joka pelkää kylmää ja yksin kaupungilla kulkemista.

Olen kuitenkin surullinen. Minä olen seitsemäntoista ja tässä minä olen. Nurkkaan unohdettu riepu. Tarkoitus todellakin on kuulostaa katkeralta.

En ole jaksanut meikata päiväkausiin. Höylääminen on unohtunut täysin. Kulmakarvat rehottavat. Rinnat roikkuvat. Hiukset ovat likaisen ja raskaat. Kuin kulissit olisivat viimein murtuneet. Tädit jaksavat kysellä poikaystävistä.

Terveydenhoitaja saa psykologi-asiaa hoidettua aikaisintaan keskiviikkona. Äiti haluaa minut verikokeisiin anemian takia. Minä vain lihon ja lihon. Ainakin on simaa.

Vappu, ilon juhla. En halua elää tätä päivää.

M