Olisin varmasti nyt onnellisempi, jos olisi totellut aamulla vaistojani ja jäänyt päiväksi nukkumaan. Mikään ei oikein ole mennyt hyvin, lintsasin taas koulusta, puhelin meni rikki ja olen syönytkin ihan hirvittävästi. Kaikkein pahinta on kuitenkin oloni. Tunnen itseni likaiseksi, saastuneeksi. En ole tänään ollut oma itseni, vaan ennemminkin haamu jostan vuoden takaa. Likainen, inhottava, kiimainen ja hikinen ämmä, joka vain räpyttelee silmiään ja saa miehet tarjoamaan itselleen mitä vain. Narttu, jonka elämä pyörii omien rintojen ympärillä. Oksetan itseäni. Hyi helvetti.

Olen tänään unohtanut periaatteeni. Kadotin itseni puheisiin, joita en haluaisi kuulla kenenkään koskaan sanovat. Tunnen itseni liian epäpuhtaaksi edes ajattalemaan miekkosta tai rakkautta. Minä lähdin karkuun ja paha siskoni otti vallan. Vihaan itseäni.

Kirjoittamisesta on tullut minulle puhdistautumisriitti. Rippitäytyminen. Isä, olen tehnyt syntiä.

Minä haluaisin istua keskustelemassa tähdistä tai keijuista tai vaikka karvanpoistotuotteista. Minusta on mukavaa olla yksin ja lukea kirjaa. Tekisin mielelläni jopa koulutehtäviä. Mutta ei. Ei, minä löydän itseni sohvalta keskustelemassa opettajien seksielämästä ja siinä sivussa omastani. Toki pidän lähes kaiken omana tietonani, mutta katseilla ja ilmeillä voi antaa ymmärtää paljon. Antaa ymmärtää paljon väärin.

Luulin, että olisin jo päässyt tästäkin tunteesta eroon. En tunne itseäni. Mikä tämä olento on, joka naputtelee kiivaasti sanoja?

Kipu, rakas ystäväni, tuo minut takaisin. Minä rukoilen. Tuo minut takaisin ja vie tämä lika pois. Tee minusta taas puhdas. Heitä tämä päivä pois ja anna minun elää kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Tuo puhelin harmittaa. Se oli melko uusi. Ei siitä mennyt kuin kuori halki, mutta nyt se ei ole enää täydellinen. Minun puhelimeni ei ole täydellinen. Eikä ole ketään muuta, ketä syyttää.

Kun tekee pahaa, pitää kärsiä seuraukset. Kaikesta rangaistaan. Viimeistään helvetissä minua rangaistaan.

Istuin kirjaston pihalla auringonpaisteessa ja luin. Luin melkein kolme tuntia ilman taukoja, joten ei kai ole ihme, jos olen hieman puuduksissa.

Päätä särkee. Jyskyy ja jytisee. Tiukat käydet kiristävät pehmeää aivokuorta ja kalvavat sitä rikki. Autiomaiden kuivuus on pääni sisällä. Kuulen vain kohinan korvissani.

Haluan nukkua. Haluan nukkua kaiken pois. Minä haluan herätä. Haluan pois tästä painajaisesta.

M