Äiti ei ollut eilen kotona, kun joukko sukulaisia ryntäsi kyläilemään. Minä olin siivonnut ja laittanut ruokaa koko päivän. Sitten minä tarjoilin ruokaa ja kahvia ja kehittelin jälkiruokaa ja salaattia. Se oli aivan ihanaa. Minä rakastan sellaisia aivan tavallisia asioita. Minusta on kivaa tiskata. Emännän roolissa on helppo olla. On paljon helpompaa touhuta itsekseen jotain keittiössä kuin istua sohvalla arvostelevien katseiden alla keksimässä jotain juteltavaa. Minusta tulisi hyvä taloudenhoitaja.

Minä en koita olla mikään antifeministi. Minä ymmärrän, miksi naiset inhoavat rooliansa. Minä en koita sanoa, että naisen kuuluukin olla hellaansa sidottu. Minä vain pidän sellaisesta.

Nyt talo on tyhjä ja minä saan olla hetken rauhassa. Minä menen suihkuun ja teen itsestäni kauniin. Illalla on T:n syntymäpäiväjuhlat ja minä haluan taas panostaa ulkonäkööni hieman.

Oikeastaan minua itkettää.

Kun pysähtyy, ei enää osaakaan olla.

Jos minä sanoisin miekkoselle. Olen sanonut ennenkin, eikä siitä ole seurannut mitään. Olisiko minun helpompi olla, jos kertoisin sen taas? Minä tiedän, että minä aloittaisin sen pyytämällä anteeksi.

Anteeksi, että olen tällainen.

Anteeksi, että häiritsen sinua.

Anteeksi, että olen näin typerä.

Anteeksi, olet varmasti jo kyllästynyt.

Anteeksi, mutta minun on pakko sanoa tämä.

Anteeksi, että olen vieläkin rakastunut sinuun.

Aivan kuin minulla ei olisi oikeutta omiin tunteisiini. Aivan kuin olisin tuhma tyttö, joka rikkoo vasten jotain tärkeää saantöä. Aivan kuin olisin tahallani tässä loukossa.

Aivan kuin tahtoisin pahaa.

Olen yksin ja minä olen addiktoitunut kipuun. Asioita tapahtuu. Järjettömiä asioita tapahtuu. Enkä minä tahdo mitään.

Minä aloin taas syödä.

Minä söin niin paljon, että minulle tuli huono olo.

Pöydällä on sakset.

Minä menen suihkuun ja unohdan. Pesen lian pois ja unohdan. Hukun ja unohdan.

M