Unohduin tänä iltana television ääreen. Sieltä tuli Foo Fightersin keikka viime kesältä Lontoosta. Ei minun sitä pitänyt katsoa, vilkaista vain. Aluksi se herätti suurta vastenmielisyyttä minussa. Se toi liikaa mieleen muistoja, ne ihmiset ja sellainen tilanne. Sitten minä kuitenkin jäin katsomaan. Se oli niin kaunista. Toki teki kipeää, mutta se oli hieno kuvaus siitä ainoasta maailmasta, johon olen koskaan tuntenut kuuluvani. Saatoin muistaa ne tunteet, joita joskus tunsin Onhan tuo hyvä bändi ja se ihmismäärä oli aivan uskomaton. Missä ihmeessä on kenttä, jolle mahtuu samanaikaisesti 85 000 ihmistä? Lontoon Hyde Park se oli, mutta tuntuu aivan mahdottomalta. Vertailun vuoksi: keskiverto jäähalli vetää siinä 10 000 ihmisen paikkeilla ja Suomen suurimmilla festareilla vierailee kolmen päivän aikana yhteensä rapiat 30 000 ihmistä. Aika suuri on tuo Foo Fighters Englannissa.

Äiti raahasi minut tänään kanssaan kasvitieteelliseen puutarhaan. Se oli kaunis paikka. Kukat ovat ihania. Minun molemmat etunimeni ovat kukkien nimiä. Minä rakastan kauniita asioita.

Olo on rauhallinen. Sairas, mutta rauhallinen. Tänään olen pystynyt hyväksymään oman vajavaisuuteni. Olen hyväksynyt, että ensi kesänä en vain pysty matkustamaan maailman ympäri tai kasvattamaan lasta. Minun pitää saada itseni kuntoon, että voisin saada itselleni tulevaisuuden. Pitäisi olla hetken aikaa itsekäs ja ajatella vain omaa parastaan. Ensi kesä tuskin tulee olemaan elämäni paras, mutta haluaisin kuitenkin jossain syvällä sisimmässäni sen kesän.

Huomasin, etten ole lyönyt mitään lukkoon kesän varalle. Olen tietysti tehnyt suunnitelmia, mutta yhtäkään lippua ei ole ostettu tai matkaa varattu. Yhdellekään tuttavalle en ole luvannut mitään kesää varten. Kaikki loppuu Placebon keikkaan, ehkä sitä minun alitajuntani haluaakin.

Minä en puhu enää kunnolla. Minä mutisen hiljaa ja epäselvästi, usein kasvot poispäin kuuntelijasta. Pienenä sain aina kuulla epäselvästä puheesta, paransin sitä, mutta nyt on taantumavaihe. Melkein kaikkea muuta jaksaisi, mutta ei puhua.

Minä taidan viimein päästä nukkumaan. Suihkun kautta tai ilman. Päätän kohta. Silmiä painaa. Tämä on ollut todella raskas päivä, mutta oloni on rutkasti parempi kuin eilen samaan aikaan.

M