Nukuin yöllä hyvin. Nukuin juuri äsken. Väsyttää silti. Voisin nukkua koko ajan.

Eilen meni yli. En enää kestänyt enkä jaksanut. Pyörin paniikissa ympäri huonetta etsien jotain terävää. Tänä aamuna kerroin terveydenhoitajalle, että haluan apua. Kaikki kävi nopeasti ja helposti. Maanantaiksi hän lupasi selvittää, miten asiat asuinpaikkakunnallani toimivat. Olo on helpottunut. Ja väsynyt. Terveydenhoitaja on ihana ihminen.

Tekee mieli lämmintä ruokaa. Eilen monista erilaisista syistä johtuen en syönyt enkä ole tänäänkään syönyt muuta kuin leipää. En usko, että on hirveän terveellistä, jos ruokavalion perustan muodostavat sämpylät, juusto ja tomaatti. Kohta äiti tulee ja tuo mukanaan ruokaa.

Minä päädyin jotenkin koulun väittelyjoukkueeseen. Opettaja esitti asian niin, ettei siitä oikein voinut kieltäytyä. Väittely on kyllä periaatteessa ihan mukavaa ja olen minä kai ihan hyvä siinä.

Ulkona on kaunis ilma, mutta minulla on kylmä. Minulla on ihan hirvittävän kylmä ja näen ikkunastani, kuinka ulkona tuulee. Siitä tulee vielä kylmempi. En olisi halunnut nousta pois lämpimän peiton alta, mutta vanhempani tulevat pian kotiin eivätkä he saa löytää minua nukkumasta päivällä.

Äidin mielestä kaikki johtuu siitä, etten syö tarpeeksi. Minä olen syönyt viime aikoina ihan hyvin. Eilinen oli poikkeus. Tänäänkin on vähän poikkeus, sillä koulussa oli nakkeja. En syö nakkeja, makkaroita tai einespyöryköitä tms. Niistä ei voi tietää, mitä ne sisältävät.

Aluksi minusta tuntui, etten saa kirjoitetuksi mitään, mutta näköjään tätä tekstiä tulee melko helposti. Alku on aina vaikeaa.

M