Olo on helpottanut. Häpeän jo sitä, mitä tein. Naurettavaa. Toisaalta, vihaan itseäni. Vihaan tätä ruumista, johon olen sidottuna.

Miekkonen ei puhu eikä pukahda. Pian minä kysyn. En ole kärsivällinen. Minulla ei ole syytä olla kärsivällinen. Minulla ei ole syytä enää muulle kuin sille, että haluan tietää. Haluan, että hän sanoisi mitä vain. Tarvitsen häneltä jotain ennen kuin voin taas jatkaa omaa elämääni. Minä en tiedä, mitä tapahtuu hänen mahdollisen vastauksen saapuessa. En ole ajatellut enkä toivonut mitään. Haluan epätietoisuuden pois. Olen ollut tässä tilanteessa liian pitkään.

Jospa kuitenkin odottaisin huomiseen. Kaksi päivää on hyvä aika odottaa. Saan hieman itseänikin kokoon. Huomenna minä kysyn.

Nyt minä haluan nukkua.

Tein sen toisen blogin. Siitä tulee huomattavasti epämiellyttävämpi minulle kuin tämä on, mutta ainakin on enemmän tekemistä iltaisin. Sattuneesta syystä en pistä tänne sen osoitetta enkä sinne tämän osoitetta. Nämä ovat niin eri maailmaa, en halua sotkea tätä.

M