Tunnelma on edelleen odottavan jännittynyt, muttei liikaa. Olo on oikeastaan aika kepeä. Miekkonen ei ole päästänyt pihaustakaan ja minä mietin, miksi ei. Ehkä hän on vihainen ja loukkaantunut ja on heittänyt kirjeen suoraan roskiin. Ehkä hän miettii, miten muotoilisi kuohuvat tunteensa minulle pitkän ja monipolvisen runon muotoon (hah!) tai sitten se minun kirjeeni ei ollutkaan ihan niin loistava kuin itse kuvittelin ja hän on vain hymähtänyt sen luettuaan ja miettii jo vallan muita asioita. Omia tuotoksiaan on jokseenkin vaikea arvioida objektiivisesti. Minä taidan spekuloida taas. Ehkä minä kysäisen ohimennen, onko hän edes saanut kirjettäni. Epätietoisuus on aika raastavaa.

Minä olen pitänyt  lupaukseni, ainakin tähän asti. Suihkun peilistä katselin käsivarsiani. Jotenkin noiden punaisena loistavien viivojen suoruus on pelottavaa. Ne eivät näytä satunnaisilta naarmuilta. Ne ovat aivan liian lähellä toisiaan ja aivan liian määrätietoisen näköisiä. Minä en tiedä, miksi ne siinä ovat, mutta voisin milloin tahansa tehdä niitä lisää. Kivusta on tullut harrastus.

Oho. Nyt voisin kysyä. Mahanpohjaan ilmestyi yllättäen kivi. Mitenkäs tämä taas näin? Pieni, huoleton kysymys. Pieni, mutta silti niin arvokas. Minä olen vain niin ihmeellisen kiinni siinä ihmisessä. Minä kysyn. Vai kysynkö? Miksi tällaisten pienten asioiden päättäminen on aina näin hankalaa? Etten tentten teelika mentten hissun kissun vaapula vissun eelin keelin lot ja unohdin loput. Tuntuu kuin eteeni olisi kohonnut valtaisi muuri. Hetki sitten tämä oli aivan selvää ja nyt kompuroin taas sokkona. Ei kannata koskaan rakastua. Nyt menee.

Ehkä minä nyt jankutan ja kitisen, mutta kun en kestä. Kärsivällisyys on hyve, muttei kyllä minun hyveeni. Olen pilannut jo kaiken, hieman lisää tuskin tekee mitään pahaa. Herranenaika kun tuo sydän lyö.

En minä edes halua tietää, mitä hän vastaa. Haluan vain tietää, että hän on olemassa, hengittää, juoksee, ajattelee, tuntee, syö ja nukkuu aivan kuten kaikki normaalit ihmiset. Voi hirveää. Tosin minä panostin siihen kirjeeseen ja se oli ainakin omasta mielestäni aika rohkea veto. Voisi hän edes sitä arvostaa.

Rankkaa olla teinityttö.

M

Lisäys: Miekkonen ei ole saanut kirjettäni. Minä en ala mitään, jos posti on sen hukannut, mutta ainakin on helpompi hengittää.