Koko elämäni ajan minä olen yrittänyt olla joku toinen. Minä olen kerännyt itseäni pienistä palasista. Minä olen luonut omaa identiteettiäni sellaiseksi, että minusta pidettäisiin. En edes itse tiedän, ketä on se ihminen, jota kaikin keinoin yritän miellyttää. Ehkä se on isäni, ehkä se on äitini. Se saattaa olla joku, jota en enää tunne. Minä olen rakentanut ja kopioinut sitä, mikä on tuntunut minusta hyvältä. Piirteitä elokuvista, kirjoista, kuvista ja ihmisistä. Kun muut alkoivat tehdä retkiä itseensä, minä aloitin muokkaamaan itseäni. Halusin olla kaunis ja ihana. Minä en poistanut mitään, tuskin olisi ollutkaan paljon poistettavaa, mutta minä peitin kaiken. Piilotin itseni maailmalta. Minulla ei ole koskaan riittänyt uskoa, että joku voisi rakastaa minua minun itseni takia. Nyt minun lopulta täytyy olla minä. Jos minä haluan jatkaa elämääni, minun pitää unohtaa M ja olla minä. Silläkin uhalla, ettei kukaan tule rakastamaan minua. Minä en tiedä, mitä minä olen. Itseni löytämiseen kuluu aikaa ja kyyneleitä, mutta minulla ei ole enää vaihtoehtoja. Minun on rikottava oma vankilani viimein. Tiedän, että nuo haavat käsissäni paranevat aikanaan, mutta tänään hohtaessaan punaisina, ne muistuttavat minua siitä, mitä en enää koskaan halua olla.

M