Kaikki on nyt helppoa. Kaikki on nyt kaunista. Kaikki on nyt hymyä.

Onnellisuuden peitto on hiljaa laskeutunut päälleni. Eikä mitään ole edes tapahtunut. Ehkä se johtuu siitä kirjeestä. Ehkä se johtuu siitä, että olen kerrankin tehnyt jotain. Olen oikeasti ollut rohkea. Minua ei pelota. Ei tänään.

Tänään minä leikin kuumavahan kanssa ja sisko katseli vieressä. Sisko kysyi, miksi minä poistan karvoja, kun kuitenkin käytän housuja. En osannut vastata. Poistuessaan sisko vielä tokaisi, että hän ainakin rakastaan karvojaan. Sisko taitaa todellakin olla minua fiksumpi. Tunnen itseni sairaiden kauneuskäsitteiden orjaksi. Omalla toiminnallani ylläpidän vihaamiana asioita.

Talossa on rauha. Vanhemmat ovat poissa. Olen taas ollut niin hirmuisen kärttyisä. Eilen kutsuin äitiäni vitun idiootiksi ja sellaista en ole koskaan ennen tehnyt. Minua vain väsyttää.

Veli soitti ja kehui, että minä olen aina ollut niin helppo lapsi, täysin ongelmaton tapaus. Veli ei taida ihan olla selvillä minun elämästäni.

M