Päätä särkee. Muutenkin olo on kuin kuihtuneella kukkasella. Mihinkään ei pystyisi eikä mitään jaksaisi. En ole edes saanut mitään suuhuni laitettua tänään. Loman viimeinen päivä. Olisi niin paljon tekemistä.

Huominen pelottaa ja väsyttää. Siitä ei tule yhtään mitään. Ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa.

Pakko kirjoittaa. Muuten räjähtää pää ja siinä sivussa kaikki muukin. On nälkä. Haluan ulos juoksemaan, mutten jaksa pukea päälleni.

Tänään oli hieman vaikeaa nousta ylös. Olisin voinut nukkua koko päivän ja huomisenkin perään. Yritin lukea kirjaa. Tai no siis, luinkin, mutta jossain vaiheessa se lensi nurkkaan. Ei jaksanut kiinnostaa.

T:llä on synttärit sunnuntaina. Tuo lahja sille ei todellakaan ole kovin suuritöinen, mutta kun en vain pääse käsiksi siihen. Tuijotan papereita pöydälläni ja mietin, että pitäisi tehdä. Ahdistus kasvaa koko ajan ja mitä enemmän ahdistaa, sitä vähemmän pystyn tarttumaan toimeen. Voisin tappaa itseni ihan vain ettei ahdistaisi enää.

Pitkiin aikoihin ei ole ahdistanut ja pakko myöntää, että tämä on hirveintä. Pitkän aikaa olin vain surullinen. Surullinen ja yksinäinen. Silloin pärjäsi, ajatukset hieman kiersivät kehää ja itketti, mutta silloin pärjäsi.

Nyt minun tekee mieli raapia silmäni päästäni. Haluan vain huutaa ja hakata seinää. En voi hengittää enkä voi olla hengittämättä. En kestä itseäni. Haluan pois pois pois tästä kaikesta. Mikään ei helpota, mikään ei saa ylikiihtynyttä sydäntä rauhoittumaan. Ahdistaa. Päästäkää minut pois kaikesta.

Jos olisin yksin, voisin vain mennä takaisin sänkyyn ja sulkea silmäni.

M