Sen pitäisi olla jostain ihan muualta. Se ei saisi tuntea ketään minun lähipiiristäni. Sen pitäisi jaksaa pitää minua sylissä. Sen pitäisi hymyillä, kun minä kerron sille tarinoita. Se ei saisi nauraa niille, sillä mikään ei ole enempää minua. Sen pitäisi nukkua kanssani ja pitää kädet minun ympärilläni. Sen pitäisi syödä minun tekemääni ruokaa ja katsoa kanssani kauhuleffoja. En minä niitä yksin uskalla. Sen pitäisi tajuta, että minä haluan joskus olla ihan yksin eikä se johdu mitenkään siitä. Sen pitäisi hyväillä hiljaa ja odottaa, että minä haluan. Sen pitäisi olla avoin kaikelle, musiikille, elokuville, kirjoille, että voisimme yhdessä tutustua oudompiinkin juttuihin. Se ei saisi välittää minun ulkonäöstäni sen enempää, mutta siitä voisi olla kivaa, jos minä käytän hameita. Sen pitäisi olla vihreä ja punainen ja kuningas alkoholi ei saisi olla sen elämän tärkein asia. Sen olisi jaksettava minua huonoinakin päivinä. Se ei saisi välittää yhtään minun koulumenestyksestäni. Se ei saisi koskaan lytätä minun haaveita, muuten minä en niitä sille kerro. Se ei saisi tarjota minulle. Ainakaan usein. Sen pitäisi avata minulle ovet ja antaa minun mennä ensin. Se voisi hieroa minun hartioitani, kun jaksaa. Sen pitäisi olla hivenen hölmö ja taipuvainen romantiikkaan, mutta silti jalat maassa silloin, kun minun jalkani irtoavat.

Vaadinkohan minä taas vähän liikaa?

M