Minä kohtasin ystäväni tänään. Hän käveli kadulla vastaan. Se tapaaminen taas vahvisti sitä, että en minä varsinaisesti häntä vihaa. Minä vain vihaan ja kun olen yksin, toisinaan viha kohdistuu häneen. Itsellenihän minä oikeasti olen vihainen.

Oli mukavaa seisoa ostoskeskuksen ylätasanteella katselemassa viipeltäviä ihmisiä. Siivojalta putosi sininen pyyhe ja nainen rattaiden kanssa nosti sen kukkapenkki-asetelman reunalle. Punkkarit istuivat portailla. Kaksi kaunista tyttöä jakoi kuntosalimainoksia. Pääsiäsmunia oli paljon myynnissä.

Minun puhelimessani on 138 numeroa, mutta en vain osaa soittaa niistä yhteenkään. Suuri osa on työnumeroita. Paljon on myös unohtuneita ihmisiä, joiden numeroita jostain syystä en uskalla poistaa .

Löysin hiukseni kaapista. Kun leikkasin enkelihiukseni pois, ne olivat letillä ja tuo letti on vieläkin tallella. Se oli pelottavaa. Inhottavaa ajatella, että se kasa karvaa on joskus ollut kiinni päässäni. Karmivaa oikeastaan.

Ihmiset osaavat hävitä nopeasti. Kaikki ovat aina todella ystävällisiä minulle, mutta kenelläkään ei tunnu olevan tarvetta olla enempää. Minä en ole se, kenen vieressä ihan itsestään selvästi istutaan. Minä en ole se, kenen kanssa vain ajaudutaan kulkemaan kaupungilla. Ehkä he luulevat minun haluavan olla yksin.

Tänään satoi vähän lunta. Minulla on kamalan kylmä koko ajan. Olen alkanut taas syödä lähes normaalilla tavalla, vaikka käynkin sisäistä tappelua koko ajan. Jotenkin en näe kummassakaan vaihtoehdossa järkeä: jos syön, lihon, mutta toisaalta syöminen on suurta nautintoa. Olen jotenkin päätynyt siihen, että syön iltapäivisin. Silloin on aina energiaa vähiten, joten silloin syöminen on järkevää. Kohtuuden kun saisi vielä mukaan.

Meinasin itkeä, kun sain tänään ranskan kokeen eteeni. En osannut oikein mitään. Oma vikani, kun en jaksanut raahautua preppaustunnille. Ajatukset olivat aivan hajallaan ja muistan kokeesta vain kuinka aurinko lämmitti ikkunasta kasvojani.

Näin todella hienoa unta viime yönä. Siitä on jatkunut hyvä mieli koko päivän. Unessa kaikki minulle tärkeät ihmiset olivat kanssani ja meillä oli hauskaa. Minulla ei tosin ollut vaatteita kunnolla päällä ja satoi ihan hirvittävästi. Se ei vain haitannut. Ehkä minulla sittenkin on viikon päästä ihan kivaa. Haluaisin, että minulla olisi.

En minä edes osaisi kuvitella itseäni seurustelemaan. Kannattaisi heittää kaikki sellaiset ajatukset nyt pois ja keskittyä mansikkakesään. Minun mansikkakesästäni tulee muuten varmasti tummahko, tuskin minä täksi kesäksi pääväriäni hylkään.

Bussissa tuoksui tupakka ja takanani istuva poika kuunteli musiikkia tosi kovalla. Ulkona tuuli kylmästi, mutta ihmisiä oli silti hirvittävästi liikkeellä. Ostin oliiveja ja fetajuustoa äidin kanssa.

Äiti on hirvittävän huolissaan minusta. Sen mielestä on todella epänormaalia, ettei minulla ole poikaystävää. Se kysyi, miksen minä löydä ketään keikoilta. Äidin painostus tässä asiassa ei kyllä helpota yhtään. Aivan kuin olisin oikeasti todella epänormaali tässä suhteessa.

Näin tänään yhden tytön, johon olin ihastunut yläasteella. Hän tervehtii aina minua, vaikkemme ole koskaan varsinaisesti olleet missään tekemisissä. Hän on tosi nätti.

Lihaksia särkee.

M