Olo on rauhaton ja levoton. Kuin kutittaisi jostain eikä pysty raapimaan. Samaan aikaan olo on kuin lahonneella kannolla. Mikään ei oikein tunnu. Miekkostakaan ei kiinnosta kommentoida minun kirjettäni mitenkään, vaikka mitähän väliä silläkään lopulta olisi ollut. Kaikki on löysää ja väritöntä. Haluaisin lakata olemasta. Tekisi mieli tarttua veitseen tai saksiin, mutta en sitä tee. Ainakaan vielä. Jossain vaiheessa kiusaus saattaa kasvaa liian suureksi. Sillä Placebon keikallakaan ei ole enää mitään merkitystä. Millään ei ole.

En voi mennä äidin ja siskon kanssa saunaan. En, kun käteni ovat punaisilla raidoilla. Ei kyllä harmita yhtään. Muutenkin on sellainen olo, että tukehtuu. Sauna tuskin helpottaisi yhtään. En haluaisi nukkua, mutten myöskään olla hereillä. Posket palavat ja iho on inhottava. Olen inhottava. Olen ällöttävä. Olen syönyt paljon. Olen epäkohtelias. Seinät kaatuvat päälleni.

Melkein kuin olisi kuumetta, mutta ei ole. Yskäkin raastaa kurkkua. En halua mitään, en tarvitse mitään. Haluan vain pois itsestäni. Haluan kuolla. Olen ollut ulkona, olen kävellyt ja olen lukenut. Olen kirjoittanut ja olen kuunnellut musiikkia. Lopulta yritin jopa puuduttaa aivoni televisiolla. Mitkään terveet keinot eivät auta. Lopulta minä päädyn vahingoittamaan itseäni. Minä tiedän sen. Tyhmää, mutta ainut tietämäni tie helpotukseen.

En halua kouluun. En halua enää koskaan nähdä itseäni peilistä. En halua nähdä yhtäkään ihmistä, joka kulkee kaduilla minua vastaan ja näyttää terveeltä ja onnelliselta. En halua nähdä yhtäkään ylipainoista yksinhuoltajaäitiä tai teiniprinsessaa hoikkine vartaloineen. En halua nähdä yhtäkään miestä tai poikaa. Varsinkaan en halua nähdä ystävyksiä yhdessä nauramassa tai rakastuneita pareja kaupungilla. Kohta minä en voi kulkea kaupungilla enää ollenkaan. Minä pakenen aina kirjastoon. En halua nähdä ihmisiä, en halua haistaa hajuvesiä tai hikeä. Minun ei tarvitse kuunnella yhdenkään ihmisen naurua tai nähdä, kuinka ihminen koskettaa toista ihmistä. Minä en halua koskettaa ketään eikä kukaan saa koskea minuun.

Mikään ei pelasta, mutta ei se haittaa. Mitä tämä maailma lopulta voi tarjota minulle? Saasteet, sodat ja tuhannet muutkin katastrofit uhkaavat. Minä en halua elää tätä elämää.

Haluan olla yksin ja kuolla.

M