Tänään on ollut vähän rankka päivä. Mitään erikoista tässä päivässä ei sinänsä ole ollut, asiat kasvoivat vaan liian raskaiksi.

Tänään kostautui se, etten tehnyt viikonloppuna oikeastaan ollenkaan koulutöitä. Tunsin jo fyysistä kipua, kun koitin kirjoittaa romaaniesseetä. Siitä tuli todella huono.

Tänään olen muutamaan otteeseen vain heittäytynyt sängylleni kierimään ja repimään hiuksiani. Minun on pitänyt upottaa kasvoni tyynyyn, etten huutaisi ääneen. Että näin hyvä päivä.

Minulla on hieman raskasta nyt juuri. En tiedä, mistä se johtuu. Ilmeisesti pystyn aina välillä ylläpitämään hyvää mieltä jonkun aikaa. Mitä pidempää ylläpidän sitä, sen kovempi ja karumpi on pudotus, kun se tulee. Onko jonkunlainen tasaisuus elämään liikaa vaadittu?

Olen tyhmä, läski, laiska, ilkeä, idiootti ja kana. Eikö kaikkien pitäisi inhota minua?

Huomenna Placebon liput tulevat myyntiin. Vatsassa on kivi, kun panikoin, saanko liput. En tiedä selviänkö huomisesta hengissä.

Maalailen piruja seinille.

M