"Placebon jos näkisi livenä. Sitten millään ei ole enää väliä. Sen jälkeen voisin kuolla. Voisin viimein luovuttaa. Sydämeni lyö liian kovaa."

2.3.2007

Placebo tulee 27.5.

Ehdin kuolla ennen kuin täytän 18.

Poikkeustila oli hirvittävän koskettava kirja, yksi parhaista lukemistani. Mielenkiintoista miettiä, että entä jos se sota tulisikin oikeasti nyt. Miten turhalta nyt tärkeät asiat silloin tuntuisivatkaan.

Olin onnellinen, kun sain luettua hyvän kirjan. Sitten minä mietin, että kenelle minä sitä suosittelisin. Tiedänkö yhtään ihmistä, ketä saattaisi kiinnostua? Lopulta minä huomasin, että kello on kymmenen perjantai-iltana, minä olen 17-vuotias ja makaan yksin sängyssäni kirjan kanssa. Minulla on puhelin täynnä numeroita, mutta yhteenkään en voi soittaa.

Olisi levymessut, mutta en uskalla mennä. Levyt ovat sellainen asia. Ne tekevät minut hulluksi. Jos minulla on yhtään rahaa, ostelen täysin hallitsemattomasti levyjä. Minun on pakko nostaa aina kaikki rahat tililtäni ja tuoda kotiin, muuten tuhlaisin ne hetkessä.

Tänään sai nukkua pitkään. Äiti on kipeä, eikä se jaksa huolehtia syönkö tai olenko hereillä tai mitään. Nälkä tuntuu taas hyvältä. Vannoin, etten syö tänään yhtään suklaata.

Lojuin suihkussa pitkään. Pimeää ja lämmintä vettä. Saippua tuoksui hyvältä, kun istuin silmät kiinni. Rauhoittaa, kun ei kuule muuta kuin veden kohinan. Saippua tekee ihosta liukkaan. Muuta maailmaa ei ole olemassa. Muuta maailmaa ei ole minulle.

Kaksi tutkielmaa, essee, novelli, tuhansia monisteita ja tehtäviä, kirjoja, kokeita, lehtiä, sähköposteja ja kaikkea muutakin.

Minä silti vain nukun ja kirjoitan.

M