Tähdet ovat tehneet tästä yöstä kauniin. Haluaisin mennä ulos. Haluaisin kävellä paljain jaloin valkea paita tuulessa liehuen reunalle odottamaan, kunnes aurinko saa taivaanrannan palamaan. Haluan kuulla metsän äänet ja huumaantua läpitunkevasta pelosta. Haluan uida alasti ihon kananlihalle nostavassa vedessä. Kaiken minä haluan tehdä yksin, sillä tänään tiedän, ettei kukaan muu voi koskaan päästä kanssani tähän maailmaan.

Niillä on omat ryhmänsä. Ne ovat mukavia minulle. Minä saan olla heidän kanssaan, mutta ei ole niin väliksi, jos en ole. Minä en kuitenkaan kuulu joukkoon. Minä en voi karkoittaa ulkopuolisuuden tunnetta, joka jäätää minun sisälläni. Minä en kuulu "meihin", en koskaan.

Minä en halua mennä kouluun. Minä tunnen ne ihmiset ja en tunne. Tälläkin hetkellä minun maailmani on revennyt kahtia. Jäljellä on kaksi maailmaa, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kukaan ei oikeasti tunne.

Suutele minua. Suutele minua. Suutele minua.

Ota minut, niin minun ei tarvitse antaa itseäni kenellekään toiselle. Onhan tämä kaikki ollut vain pahaa unta? Minulle ei ole ketään muuta. Minä rakastan sinua. Minä en halua luovuttaa.

Ikinä ei ole hyvä. Jos seiniin voisi upota, tekisen sen heti. Olisin ruusukuvio tapetissa ja katselisin maailmaa sivulta. Näkisin rakkauden ja näkisin vihan. Minä olisin hyvä tapetti.

Päämäärä. Ihminen on onnellinen, kun ihminen tietää, mitä haluaa. Minä haluan kylpyammeen ja tuoksuvaa vaahtoa ja suklaata ja kynttilöitä.

Tule ja vie minut mukaasi. Sulje minut maailmaasi, upota syliisi. Haluan nukkua maailmaanloppuun saakka.

M