Aamu oli aivan hirveä. Ahdistuin yksin sängyssäni. Pelkäsin. Tajusin, että parin viikon päästä joudun keskelle äärimmäisen vaivaannuttavaa ja epämiellyttävää tilannetta Placebokriisiystäväni ja miekkosen kanssa. Nyt se ei enää pelota niin paljon, mutta kamalaa se tulee olemaan.

Kävelin taas vanhalle ala-asteelleni. Istuskelin keinussa ja aurinko lämmitti selkää. Oli aika ihanan rauhallista. Olin aivan yksin, vain joku perhonen silloin tällöin lenteli ohitseni. Maailma oli kaunis.

Tänään on niin rauhallista. Sellainen aukko kiireissä ja paineissa. Kaikki tuntuu mahdolliselta, mutta loppujen lopuksi ainoastaan kaiken merkityksettömyys on merkityksellistä. Pienet asiat ovat lopulta suurempia kuin suuret. Tein listaa asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi:

Kirjoittaminen. Minä rakastan kirjoittamista. Se on minun keinoni purkaa edes hieman sitä sekasotkua, joka pääni sisältä löytyy.

Pitkät kävelyretket yksin. Rauhoittavat ja antavat aikaa itselle. Minä tarvitsen tilaa ja vapautta. Pienenäkin jo ajatus kulki parhaiten kävellessä.

Meren tuoksu. Vapauden tuoksu. Meri on niin ääretön.

Musiikki. Kaunis musiikki on minulle elinehto. Olin kaksitoista, kun musiikista tuli elämäni tärkein asia. En olisi hengissä enää, ellen kuuntelisi musiikkia. Muusikista saatan löytää itseni ja paikkani.

Kirjat. Minä katson todellisuutta kirjojen läpi. Jokainen lukemani kirja täyttää hieman lisää haavemaailmaani.

Aivan tavallisten asioiden tekeminen. Minusta on mukavaa ostaa vessapaperia tai tiskata, koska se on niin arkista. Arkiset asiat auttavat kiinnittymään todellisuuteen.

Leikkipuistot. Ehkä minä haikailen takaisin lapsuuteen, mutta rakastan leikkipuistoja. Varsinkin öisin leikkipuistot ovat parhaita paikkoja viettää aikaa. Saatan kiivetä kiipeilytelineeseen ja viettää siellä tuntikausia.

Aikaisin aamulla herääminen ja sen tietäminen, ettei ole kiire mihinkään. Kesäaamuisin on ihanaa hiippailla pihalle katsomaan auringonnousua.

Kävely ilman kenkiä. Kesäisin kävelen melkein aina ilman kenkiä, sillä se on yksinkertaisesti mukavampaa ja helpompaa.

Nukkuminen puhtaissa lakanoissa. Se tuo minun elämääni ylellisyyttä.

Pitkä lämmin suihku. Puhtaus on nautintoa, lämpö korostaa sitä. Pysähtymistä oman itsensä ääreen.

Hämärä sauna. Vain kynttilän lepattava liekki seurana. Varsinkin savusauna. Suomalaisen perinteen parhaimpia puolia.

Siinä ei varmastikaan ollut kaikkea. Kaikki yllä luetellut ovat yksinkertaisia asioita, joilla minä luon elämääni tarkoituksellisuutta. Minä ihmettelen, miksi minä käytän seksikkäitä alusvaatteita tai meikkaan. Eivät ne minulle, eivätkä oletettavasti kenellekään muullekaan, mitään sen suurempaa iloa tuota.

Tämä päivä on rauhallinen huokaus. Jokainen hetki omassa kauneudessaan muistuttaa tulevien hetkien tuskasta. Kaiken takana häämöttää yksinäisyys. Tänään yksinäisyys on lempeä ystävä, joka antaa minun paeta omiin satuihini. Kuitenkin tiedän, että yksinäisyydellä ovat ne julmemmatkin kasvonsa. Yksinäisyys jättää minut öisin itkemään. Yksinäisyys saa minut lähtemään karkuun ja kiduttaa minulta sen ainoan elämäni pois. Yksinäisyyden hinta on enemmän kuin voin koskaan maksaa eikä tämä kauneudestaan huolimatta ole sen arvoista. En vain pääse irti.

Materialismi kiduttaa. Yksinkertaisesti on vain helpompi sulkeä silmät tältä kaikelta ja pudota siihen toiseen maailmaan. Sadut ovat minun. Kukaan ei voi viedä niitä pois. Kukaan muu ei voi päästä niihin sisään. Ne ovat vain minun.

Yrittäkää ymmärtää. Minä olen kuin neulalla lävistetty perhonen, joka on silti vielä elossa ja koittaa pyristellä irti.

M