Tänään on naistenpäivä. Tänään on ollut hyvin erikoinen päivä.

Erikoiset tapahtumat alkoivat siinä puolenpäivän maissa. Median opettaja on aika mielenkiintoinen tapaus. Sivutoiminaan hän harrastaa muun muuassa stand up -komiikkaa ja piirrettyjen dubbausta. Melkoisen hauska kaveri kaikin puolin. Eräs ystäväni on hänen kanssaan todella hyvissä väleissä ja koska heitä ei tuo koulun sosekeitto jostain syystä houkutellut, päättivät lähteä mäkkiin. En todellakaan tiedä miksi, mutta jostain syystä he kovasti halusivat minut mukaan. Minä sitten selittelin, kun ei ole rahaa (kyllä minulle olisi sosekeittokin kelvannut). Jotenkin tilanne meni lopulta niin, että miespuolinen opettajani tarjosi minulle naistenpäivän kunniaksi ruuat. Oli hetken aikaa todella kiusallisen epämiellyttävä olo, minä en yleensäkään pidä, jos minulle tarjotaan ja se, että hän on opettajani, korosti vielä asiaa. Keskustelumme syömisen ohessa luisti kevyesti joulupukista transujen kautta pikaruokakulttuuriin.

Seuraavaksi minua kummastutti tuo psykologian opettaja. Me keskustelimme iltapäivällä sellaisen tunnin ihan kahdestaan opiskelustani ja mainitsin siinä otteita kirja- ja elokuvamaustani. Opettaja ilmoitti haluavansa tehdä tutkimuksen minusta. Minkä minä sille voin, että pidän rankoista ja jossain määrin jopa huonoa oloa tuottavista jutuista? Keskustelumme oli kyllä hyvin hedelmällinen muuten.

Kolmantena mieleeni jäi erään vanhemman musiikkitoimittajan lausahdus minulle. Olen haastatellut häntä muutamaan otteeseen ja hän tänään totesi, että minusta pitäisi tulla politiikan toimittaja, kun kyselen niin vaikeita kysymyksiä. Olin jotenkin tuosta ihan suunnattoman otettu, vaikkei se suoranaisesti kehu olekaan. Kyllähän minä tiedän olevani kriittinen asioiden suhteen, mutta en ole koskaan tahallani miettinyt kysymyksistä vaikeita. Ihan hyvä vaihtoehto tuokin, kyllähän minua politiikkakin kiinnostaa.

Ainii, tajusin tänään myös tuntevani yhden eduskuntavaaliehdokkaan. Ja vaalikoneet väittävät hänen olevan minulle sopivin ehdokas.

M