Tänään minä raavin taas ihoni punaiseksi. En kestänyt enää itseäni. Ahdisti liikaa. Aluksi raavin siis siksi. Kadotin itseäni kipuun.

Jatkoin raapimista rauhoituttuanikin. Minä todella nautin siitä. Saan kivusta suurempaa tyydytystä kuin esimerkiksi masturboinnista. Oli ihanaa maata rauhassa sängyllä musiikin soidessa ja tuntea vain polte ja kirvely iholla.

Jonain päivänä piiskaleikit sopivat minulle. Sadomasokismi on ajatuksena kiihottavaa, vaikken kyllä saa mitään muiden satuttamisesta. Olen puhdas masokisti. Minä olen se, joka tarvitsee rankaisua.

Lähdin lopulta ulkonakin käymään. Kävelin vanhalle ala-asteellinen ja kapusin kiipeilytelineeseen istumaan. Istuskelin siellä hyvän aikaa ja mietin kaikenlaista. Kiipeilinkin myös vähän. Kiipeilytelineet ovat aina olleet suosikkejani. Oli lämmin ja näin aika vähän ihmisiä. Kävellessä hauskutin itseäni miettimällä aina auton tullessa vastaan, miltä tuntuisi, jos auto ei väistäisikään. Kaikki ne lopulta väistivät.

Katsoin elokuvan, josta tuli ihan äärettömän huono olo. Pidän rankoista leffoista (Unelmien Sielunmessu on suosikkini), mutta Elefanttimies oli jo melkein liian rankka. Aivan järkyttävää, miten ihmisoikeuksia voidaankaan loukata. En voi suositella kyseistä elokuvaa kellekään, mutta ajattelemisen aihetta siitä saa. Jos ylipäänsä haluaa ajatella maailman epäkohtia.

Twin Peaks vielä ja sitten nukkumaan.

M