Minua ei usein kehuta sellaisista asioista kuin työmoraali tai kyky ottaa haasteet positiivisina asioina. En minäkään niitä juurikaan mieti. Tänään kuitenkin eräs opettaja toi nuo piirteet minusta esille. Minua kehutaan aina vain silmistä tai jostain muusta lopulta yhdentekevästä aiheesta.

Päätä särkee. Ohimoissa ovat käynnissä varmasti jonkin sortin räjähdykset. Hieroja on ihan mukavaa vaihtelya arkeen, mutta ei siitä vielä ainakaan mitään mainittavaa hyötyä ole ollut. Tai sitten koeviikon stressi muistuttaa olemassaolostaa epämiellyttävällä tavalla.

Kauhistus kuinka väsyttää.

Tänään alkoivat hullut päivät. Sattumalta osuin aamulla paikan päälle ja päätin katsastaa Onlyn mallikappale -valikoimat. Ne ovat meikkejen lisäksi ainoita kiinnostavia asioita mokomilla kulutuspäivillä. Hullut päivät ovat minunlaiselleni yksinäisyydestä ja rauhasta nauttivalle ihmiselle kauhistus.

Kun jonotin kassalle, edessäni oli tyttö, jolla oli kihlasormus.

Voisin nukahtaa heti.

Suklaata on ihan liikaa.

Miksi täällä on tällaista? Miten minä olen päätynyt tähän? Minä olen hirvittävän opiskelukeskeinen ihminen, vaikka olenkin koittanut väittää itselleni muuta.

"Ei sinun kannata edes miettiä mitään muuta kuin yliopistoa". Sehän on kehu? Enkä minä enää mietikään. Tulevaisuus alkaa hahmottua enkä ole enää edes niin arka puhumaan haaveista. Paitsi kotona minä en niistä kerro. En halua vanhempieni reaktioita.

Miltä tuntuu suudella? Minä en muista enää. Päivä päivän jälkeen yksinäisyys tuntuu konkreettisemmalta ja konkreettisemmalta. Minä hyväksyn sen pian täysin ja sitten minä en osaa enää edes kaivata mitään muuta. Ei se välttämättä ole hyvä asia. Minulle ei vain ole tarjolla mitään muuta.

Pitäisikö minun tehdä jotain? Pitäisikö minun tunkea itseni tilanteisiin, joissa en viihdy? Pitäisikö minun teeskennelle, että pidän jostakusta enemmän kuin oikeasti pidän? Minä en halua. Minä en ehkä ole onnellinen näin, mutta haluan viimein tämän kirotun naamarin pois ja se ei ainakaan lisää teeskentelemällä häviä.

Aurinko on ihana.

Opettaja sanoi, että minä olen ihana.

Aika juoksee. Minä ehdin rupsahtaa täysin ennen kuin kukaan rakastaa minua ja sitten minua ei ainakaan rakasta ketään. Minä haluaisin jossain määrin olla tarina. Tragedia. Tyttö, joka kuoli nuorena. Sellaisia tarinoita on vain nykyään niin paljon.

Koulu on todella ahdistava paikka. Tulisi kesä pian.

M