Ompas ollut ihana päivä. Olimme T:n kanssa kaupungilla ja päätin leikkiä naisellista. Löysin aivan ihanat punaiset korkkarit, jotka ainakin T:n mielestä olivat kuin valetut minulle. Hintakaan ei ollut paha. Me kävimme katsomassa myös astioita ja minun on aivan pakko saada niitäkin. Kiertelimme kaupoissa, kävimme kahvilalla ja rupattelimme (eli voivottelimme omaa surkeuttammme). Ihana päivä. En kyllä oikeasti ole tällainen.

Tänään tutkin vuoden takaista päiväkirjaani. Siihen aikaan minulla oli vielä elämää. Nyt tunnen itseni vain niin mummoksi. Minusta tulee oikein kunnon vanhapiikapirttihirmu, kun muutan yksin ja hankin kissan. Odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa.

Hmm. Joku pappa iski minulle silmää kauppakeskuksessa. Miksi kaikki minua sillä silmällä katsovat miehet ovat aina vähintään plus 50? En minä nyt niin paljon ikäistäni vanhemmalta voi näyttää. Missä kaikki mukavat pojat ovat? Olen päättänyt heittää miekkosen täysin pois mielestäni (hah, siihen jos pystyisi). Nyt juuri minusta olisi erittäin kivaa pussailla.

Onneksi aina voi unelmoida. Olisi kiva, jos joskus unelmat toteutuisivat. Mikä minussa on? Olen ihan nätti (no, en ole aivan seinästä repäisty), kroppani on nykyään menettelevä, olen fiksu ja ystävällinen. Voisin olla myös hyvinkin antavainen. Mitä miehet oikein kaipaavat? Jossain kotibileissä humalassa kaatuilevaa isotissistä ja kikattavaa höttöpäätä vai? Minun ongelmani on se, että en juo ja vaadin maailmalta vähän enemmän hauskat bileet. Olempas kyllä todella vaikea tapaus.

Kiva poika ilmoittaudu.

M