Olen edustanut tänään naisellista tyylikkyyttä oikein urakalla. Tapahtumapaikkana toimi radion toimitus ja erään keikkapaikan takahuone (kolme bändiä). Minä ostin vähäkalorista Novelle Friss -juomaa (persikka), sillä viimeksi minulle vittuiltiin mansikanmakuisesta lastenvedestä aika reilusti. Teen siis vapaa-aikanani radiota ja toisinaan (esim. tänään) live-juttuja. Tyypit ovat aivan loistavia, nuo hulluttelut ovat minulle oikeastaan keino irrottautua arjesta.

No Novelle friss on vichyä. Vichyssä on hiilihappoja. Jos otat avaamattoman pullon jotain hiilihapollista, ravistat hieman ja avaat sen, mitä tapahtuu? Aivan. Minä istuin tuolissa ja avasin pulloa sylissäni (en pöydällä, sillä siinä oli epäilemättä hyvin kallista elektroniikkaa aika paljon). Onneksi osaan nauraa tuollaisille jutuille, mutta hieman meinasi epätoivo iskeä, kun koitin kuivata haarojani vessassa paperilla tiedostaen koko ajan, että minun pitää pian haastatella. Kumpuroin kiitettävästi portaissakin tänään ja matkustelin hissillä edestakas ehkä hieman liikaa. En ole todellakaan ollut mikään fiksu ja kypsä. Mutta hei, ei minunkaan aina tarvitse.

Radion takia saatoin pariksi tunniksi unohtaa sen miehen, mutta bussissa hän palasi taas elävästi mieleen. Minusta tuntuu, etten voi koskaan enää kuunnella Nine Inch Nailsia tulematta surulliseksi. Itkettää niin pirusti. Minä en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Haluan olla taas hänen pieni tyttönsä, mutta olen tainnut menettää mahdollisuuteni lopullisesti. Tämä on niin vaikeaa. Jokainen henkäys sattuu. Minä haluan puhua hänen kanssaan. Minä haluan vain puhua hänen kanssaan. Ei se voi olla liikaa vaadittu, kai minullakin on jotain oikeuksia. Minä kaipaan häntä niin valtavasti. Minä rakastan häntä yhä enemmän kuin ketään muuta koskaan. Minä teen ihan mitä vain.

Wake me up
Only nightmares take me in
Through these walls the winter bites
A draft from all sides
Why did you not include me on your list?
Let me in through the ceiling
White lips kissed

Our love is a fickle love
Keeps itself locked in a suitcase
To be ready to go
Always

I won't cry when the silver lining shows
But you're right
You understand
You ride with both hands
Worrying is the breathing that you need
So there won't be far to fall
You mustn't climb tall

Things that are supposed to mean lots
Leave you cold
And with a malady of the soul

Our love is a tricky love
Bet you know this
Bet you noticed
Bet you know, which is why

I should know better than anyone ever could
Soon as I let go
Everything falls apart

I won't cry when the silver lining shows
But you're right
You understand
You ride with both hands
Worrying is the breathing that you need
So there won't be far to fall
You mustn't climb tall

Wake me up
Only nightmares take me in
Through these walls the winter bites
A draft from all sides
Of course you can
There are diamonds in demand
It's a shame and as you know
The stain will not go

Mew: White lips kissed

Mew on niin kaunista. Minulle tulee mieleen hirvittävästi muistoja viime kesästä ja hänestä. Onnellisista hetkistä. Jos voisinkin palata takaisin sinne.

Voinkohan enää koskaan olla niin onnellinen?

M