Minä olen tänään syönyt kaksi palaa toscapiirakkaa (siskon tekemää, älyttömän hyvää), muutaman keksin, n. viisi perunpalaa (vastaa ehkä puolta perunaa) ja yhden porkkanan palan keiton muodossa (ja erittäin runsaasti tabascolla maustettuna) sekä juuri yhden kinkkujuusto-täytteisin croisantin. Teetä olen juonut paljon ja jäystänyt purkkaa. Vaa'alla olen käynyt ehkä kolme kertaa.

Muistan aina pirun tarkkaan kaiken, mitä syön. Minulla on ollut tämän päivän aikana kerran vähän nälkä ja se lähti silloin kahdella keksillä. En syö järkyttävän vähän, mutta en myöskään tarpeeksi.

Tänään iski sellainen pieni oivallus. Hetkeksi unohdin huijata itseäni. Vaikka minä kuinka väittäisin, että pidän nälästä (sikäli mikäli tunnen sitä) ja kontrolloinnista, niin kyllä perimmäinen syy on halu laihtua. Tottakai. Yleensä kiellän sen aivan kaikilta, itseltänikin. Olen aivan liian hyvä valehtelemaan.

Voin muistaa ainoastaan yhden kerran tämän lisäksi, jolloin asia on ollut silmieni edessä näin selvänä. Silloin eräs kaveri, itselläänkin jos jonkinlaista ongelmaa ja traumaa, sanoi asian niin yksinkertaisesti suoraan päin naamaani koulun ruokalassa, että en voinut kuin vain hyväksyä sen. "Liikunta auttaisi paremmin." Se oli niin selkeää. Koitin sanoa jotain epämääräistä vastaan, mutta puhuin vain itseni pussiin. Hän näki minut tuhat kertaa selvempänä kuin minä itse ja tiesi, ettei yksikään "oletpas sinä taas laihtunut!" ole koskaan mennyt perille asti.

Terveydenhoitajalle olen kai viimeksi suoraan päin naamaa valehdellut (tästä asiasta):

-Viime kerrasta olet laihtunut * kiloa.
-Oho. Ihan tosi?
-Sä et oo itsekään huomannut?
-En... en
-Mitään laihduttamista ei oo ollut?
-Ei

Kaikki ihan kirkkain silmin. Oikeasti olin pettynyt lukemaan, jonka terveyssisaren vaaka näytti.

Onko vaarallista, jos mahalaukku venyy ja kutistuu jatkuvasti? Minulla tuo syöminen vaihtelee niin paljon, että maha on aika joustava. Tosin, paastoamisen jälkeen syöminen sattuu aina. Hassua, että syöminen sattuu enemmän kuin nälkä. Mutta minun vatsani tottuu hyvin nopeasti. Kuten voi päätellä tällä hetkellä aika mitättömästä kyvystä tuntea nälkää.

En minä pidä itseäni mitenkään sairaalloisen epänormaalina ruokafriikkinä, kunhan mietin, että kaikenlaista se lapsuus- ja murrosiän ylipainoisuus saa aikaan.

Läski. Läski mikä läski. Ja siinä vasta yksi asia, mikä minussa oli valtavirran mielestä vikana peruskouluaikoina.

M