Nyt masentaa. Empä pitkään jaksanut olla positiivinen. Harmi, että tämä iski kesken koeviikon Vai johtuuko tämä juuri siitä?. Olen kirjoittanut tällä viikolla kuusi esseetä, ehkä on ihan luonnollista, että takki on nyt jo ihan tyhjä. Toisaalta, ehkä tämä on keinoni reagoida stressiin. Huomenna on äidinkielen koe ja koska se on aina ollut vahva aineeni, minulla on paineita. En pidä itseäni hyvänä äidinkielessä. Tyhmää silti ottaa paineita, kun aineet vaikuttavat arvosanaan ja se on oikeastaan ihan sama, mitä minä kokeesta saan. Kiitettävä on varma. En minä pidä itseäni edes hyvänä kirjoittajana, minusta tuntuu, että minulle annetaan numeroita tottumuksesta ja koska nuolen opettajien perseitä. Väsyttää tämä kaikki.

Olen myös kipeä. Päätä särkee ja huimaa, kurkkukaan ei toimi. Kuumetta ei minulle silti ole. Minulla ei koskaan lämpö nouse. Sekin on tavallaan harmi, sillä vaikka tuntisi itsensä kuinka kipeäksi, tuntee syyllisyyttä, jos jää kotiin. Olen kai äidiltäni oppinut, että lepsuilu ei ole hyväksyttävää. Nyt on oikeasti kipeä olo. Jätän iltalukion väliin, se on yhtä tyhjän kanssa, jos lähden sinne istumaan.

Jäin miettimään häpeää ja itseni suhdetta siihen. Se taitaa todellakin olla se, mitä pelkään ihmissuhteissa. Minua saa haukkua ja minua kohtaan voi olla täysin välinpitämätön, mutta jos minulle nauretaan, se on sietämätöntä. Vuosia pystyin tukahduttamaan häpeän. Minä en hävennyt koskaan. Enkä oikeastaan katunutkaan (Niitä tunteita ei saa sekoittaa! Katumukseen osaan suhtautua rakentavaltakin kannalta.). Nyt välitän ja arvostan niin monia ihmisiä ympärilläni, että heidän mielipiteillään on väliä. Pelkään niin hirveästi olevani naurettava, että se on jo naurettavaa.

Minulla on kaksi ala-asteelta asti aina tasaisin väliajoin toistuvaa painajaista: toisessa on aina käärmeitä, joita en pääse mihinkään karkuun ja toisessa olen vessassa tai jossain alasti, enkä pysty peittämään itseäni muiden katseilta. Eräs Sigmund Freud voisi tästä varmasti päätellä, että minulla on vakavia ongelmia seksuaalisuuteni kanssa. Ehkä minulla onkin. "Seksuaalisuus on ruumiillista ja henkistä alastomuutta." Fyysinen alastomuus ei tuota minulle ongelmaa, vaihtelen usein vaatteita julkisilla paikoilla. En vain jaksa välittää. Mutta henkinen alastomuus on minulle kipeä paikka. Häpeä, epävarmuus ja epäluottamus tekevät siitä lähes mahdotonta. Olen varmaan vain hieman epäkypsä.

Voin olla täysin oma itseni vain lukemisen, kirjoittamisen ja musiikin kautta. Ne ovat minun vaihtoehtoni ihmissuhteille. Kai minä pärjään.

M