Laiskuus on iskenyt. Huomenna jatkuu koulu (oujee). Tänään minun kovasti piti tehdä kaikkia koulujuttuja. Esseetä sain kirjoitettua yhden kappaleen verran. Koulukirjat lojuivat pöydälläni monta tuntia avonaisina, kun minä siivosin. Vähän aikaa sitten luovutin. Ei niistä nyt tule mitään. Minä olen lomalla viimeiseen asti perkele. Lähden leffaan ja nautin, kun ei vielä tarvitse stressata. Minä stressaan huomenna.

Huomenna on kyllä taas niin tappava aikataulu, että tulen kyllä stressaamaan. On se kumma, kun teen aina itselleni päivät tappaviksi. Huomenna taitaa syöminen jäädä hyvin vähälle.

Sisko kokkailee taas. Se kokkailee harvoin, mutta hyvää. Tällä kertaa juustokakkua. Kohta vedän napani täyteen sitä ja sitten lähden kohti kaupunkia ja T:tä. Tänään ei ole mistään murheista tietoakaan.

Minun on pitänyt jo pitkään lukea läpi ja minun ja miekkosen keskustelujen lokitiedostot. En tiedä, miksi haluan, mutta se tuntuu tärkeältä. Tiedän kuitenkin, että ne itkettävät minua. En halua tänään lukea, kun en halua pilata iltaa niiden takia. Ehkä yöllä, kun muut nukkuvat ja voin itkeä rauhassa. Haluan löytää sieltä jotain.

Minun opiskelumotivaatiostani kertoo paljon se, että tänäänkin koin siivoamisen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin nuo kotitehtävät. Minä olen ihan ahkera koulussa, mutta kotona en viitsisi tehdä mitään. Toisin sanoen olen siis laiska. Mutta se on minusta ihan sama, heitänkö arvaamalla jotain vastauksia, jotka korjaan koulussa vai täytänkö tyhjän tehtävän koulussa. Myöhemminhän se kaduttaa, mutta en minä kovin monia asioita viitsi etukäteen murehtia.

Minulla on nykyään aina sunnuntaisin mieliala korkealla. Sunnuntait ovat niin rauhallisia. Sunnuntaisin minä yleensä syönkin hyvin. Hassua.

M