Kiva olla kotona. Ei tarvitse pelätä jokaisessa kulmassa törmäävänsä ihmisiin, joita ei halua tavata. Saa olla rauhassa ja tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. Kolme päivää ei ole paha, mutta kotona on pirun mukavaa taas.

Kaikki olivat kumman rauhallisia. Minäkin jopa melkein pidin tädistäni (joka meinasi puolestaan saada sydänkohatuksen, kun tarjosin ruuanlaittoapua). Siskon kanssa nukuttiin samalla patjalla, mikä ei ollut miellyttävä kokemus. Oli jo valmiiksi kuuma kuin saunassa ja hän laittoi koko ajan unissaan jalkojaan minun päälleni. Miksi lie hän minua sitten unissaan luuli.

Nyt pari päivää kotona kirjoittamassa ja sitten suunta kohti pääkaupunkia ja Apulannan keikalle. Ei hitsit että kaipaankin sellaista irtiottoa. Saa huutaa sydämensä kyllyydestä ja muutenkin riehua eikä tarvitse välittää mistään hetkeen. Keikat ovat todellakin minun henkireikäni.

Tuli koitettua laskettelua taas tämän vuoden edestä. Hui kauheata se oli tällä kertaa hirveää. Olen tottunut viime vuosina Vuokatin rinteisiin, joten tuo, ei millään pahalla, eilinen rinne oli aikas suloisen pieni. Tuuli teki laskemisesta ja nousemisesta ja yleisestikin vain olemisesta aivan hirveää. Se puhalsi aivan liian kylmästi ja kovaa. Se oli jo turvallisuusriski, kun koitti laskea, niin kyyneleet tulvivat silmiin (ja ulos silmistä) sumentaen näön aika mallikkaasti. Laskimme sitten muutaman kerran ja päätimme suosiolla mennä hetkeksi kahvilaan istuskelemaan. Minun mielestäni kolme laskua kahden tunnin lipulla on kuitenkin ihan jees suoritus.

Kummia nuo sukulaiset, kun järkkäävät aina hirveän liikuttapainoitteista ohjelmaa. Minä en ole mikään surkea urheilija. Ala-asteelta asti, vaikka sieltä jäikin traumoja, olen pelannut aina poikien kanssa, joten tekniikka on myös sen mukainen. Hallitsen useimmat lajit ihan näppärästi. Minulta vain puuttuu ilmeisesti jokin geeni, sillä kilpailunhalua ei ole yhtään. Minulle on oikeasti aivan sama. Liikunnan riemun löytymisen kanssa on myöskin vähän niin ja näin.

Viikonlopun olen uponnut haaveisiin omasta kämpästä. Vanhempani taitavat pikkuhiljaa hyväksyä, että minä todellakin aion muuttaa ensi kesänä. Ehkä minulla on epärealistisia odotuksia, mutta nämä viimeiset alaikäisyyden kuukaudet aion kyllä käyttää hyvin. Äiti on helppo houkutella mukaan astia- ja huonekaluostoksille.

M