Ainakin tässä maailmassa on yksi ihminen, joka ymmärtää. Ainakin yksi ihminen osaa ottaa minun vakavan puoleni. Ainakin yksi ihminen tietää, miten puhua minulle. Ehkä minä jonain päivänä todella kerron hänelle oikeita asioita enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa. Toivoisin, että voisin olla enemmänkin sellainen. Ettei aina tarvitsisi vain hymyillä tyhmästi.

On tietysti vaikeaa koittaa puhua mistään asioista minun elämässäni. Kun olen kuitenkin vuosia keskittynyt vain siihen juhlivaan ja nauravaan olotilaan, on helvetin vaikeaa koittaa puhua muusta. Vieläkin minun kurkussani on tukos, kova pala. Hän on kuitenkin ihan hirvittävän herkkä, tuntuu melkein kuin hän lukisi ajatuksiani. Hän puhuu hyvin hiljaa, välillä liiankin hiljaa. Hän puhuu omista asioistaan ja kertoilee elämästään. Hän kertoo arjestaan ja ongelmistaan. Hänellä on ehkä minun tuntemistani ihmisistä vaikein elämä, mutta silti hän jaksaa olla kiinnostunut minusta ja minun mielenterveydestä. Hän sanoi minulle, että minä osaan olla vakavakin ja ettei minun tarvitse aina pitää yllä roolia. Ne sanat merkitsivät paljon, vaikka tuskin mitään pystynkään muuttamaan.

Toivoin niin, että voisin vielä jonain päivänä antaa sille eräälle minulle erittäin rakkaalle henkilölle itseni tällaisena. Toivoisin, että hän voisi nähdä pintani alle.

M