Olen sukulaisissa. Miekkonen ei halua nähdä minua. Ei se minua yllättänyt, mutta kun ehdin jo toivoa. Surettaa. Arvostan kuitenkin ihan suunnattomasti tapaa, jolla hän kertoi sen. Kohteliaasti, mutta suoraan. Epäselvien lauseiden tulkitseminen ja sanoman arvailu on ehkä kamalinta, mitä tiedän. Minä hyväksyn vähitellen tämän menetyksen. Koskaan en enää halua tehdä samoja virheitä. Jonain päivänä löydän vielä ihmisen, jolle voin kertoa aivan kaiken.

Nyt kaipaisin ystävää, jolle voisin soittaa ja puhua. T voisi olla sellainen, mutta en ole uskaltanut vielä purkaa hänelle kaikkein syvintäni. Joskus minä kaipaan ystävää.

Eilen oli hirvittävän raskas päivä, mutta varsin mukava. Ilta ravintolassa oli onnistunut. Tanssiminen oli tietysti aika raskasta, mutta selvisin. Onneksi ei tarvitse koskaan enää. Voi että nuo minun koululaiseni ovat mukavia.

Kolme päivää nyt sitten täällä kaukana kotoa. Sukulaiset ovat ehtineet jo olla toistensa kurkuissa kiinni. Ennustan katastrofia. Minä koitan olla mahdollisimman mukava, vaikka tädin kanssa on tapana mennä sukset pahasti ristiin. Minä ainakain aion olla kypsä ja selvitän tilanteet mieluummin puhumalla kuin huutamalla. En koskaan kiroile, kun riitelen. Olen huomannut, että se toimii paremmin niin. Se on minulle aina lisäetu.

Toivottavasti tulee enemmän hiljaisia hetkiä, että voin kirjoittaa lisää näiden kolmen päivän aikana. Nyt vältin hiihtoretken erittäin näppärän tekosyyn varjolla.

M