Huomenna on vanhojen tanssit. Jännittää pirusti, mutten ole varma, jännittääkö tanssit vai ylihuominen. Ylihuomenna matkustan miekkosen kaupunkiin ja kysyn, olisiko hänelle mitään haluja korjata välejämme. En oikein tiedä, mitä haluan. Toisaalta hän on ihana, toisaalta mielessäni on kuva hänestä tuhannen muun naisen kanssa. Mutta se on se, että en vain halua alkaa etsiä ketään muuta. En minä halua seurustella. Minä haluan vain jonkun, jonka lähellä voi olla ja jolle voi puhua. Minä pidän siitä, miten hän koski minua. Minä pidin hänen tuoksustaan. Minä pidin hänen silmistään. Voi jumala minä pidän hänen silmistään.

Toisaalta tuo huominen parini oksettaa minua. Hän on kaveri ja ihan kiva sellainen. Minua vain oksettaa se, että hän suhtautuu aina niin seksikeskeisesti. Minusta voi tanssia ihan hyvin ilman minkäänlaista latausta ja sitten hän on koko ajan omistamassa minua. Sellainen on oksettavaa. Ensinnäkin, minä en halua sotkea kaveruutta mihinkään muuhun ja toiseksi, minä haluan mennä omaa tahtiani. Minua ei saa painostaa. Kun minä sanon "ei", se myös tarkoittaa sitä. Se poikakin voisi sen pikkuhiljaa tajuta, kun kerran muuten on niin älykäs. Hyvin se tanssii, ei siinä mitään.

Päätä on särkenyt tänään eilisenkin edestä. Toivottavasti huomenna olisi parempi. Toivottavasti ylihuomenna olisi vielä parempi. Hmm. Jos minä näen hänet, (tilanne tietysti vaikuttaa, ja hänen suhtautumisensa) aion ainakin kiittää. Hän on muuttanut elämääni paljon (tai saanut minut huomaamaan muutokset elämässäni). Haluan kertoa, miten paljon hän on merkinnyt minulle. Minä haluan, että hän voisi hymyillä katsoessaan minua. Muuta en uskalla toivoa. Missään tapauksessa emme kuitenkaan voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme. Tai no, viimeksi erotessamme emme pystyneet katsomaan toisiamme silmiin, mutta edellisen illan tapahtumia minä lähinnä tarkoitan. Se oli... jännittävää.

Oivoi. Minä menen nukkumaan. En halua, että minulla on huomenna silmäpussit. Toivottavasti huomenna menee kaikki hyvin ja voisin hetkeksi unohtaa miekkosen. Ajatteleekohan hän koskaan minua? Edes vähän?

M