Apua. Tänään se iski. Ahdistus. Minä en pelkää huvipuistoja. Minä en pelännyt ajaa autoa. Minä en pelkää kovaa vauhtia liikkuvissa menopeleissä. Minä en pelkää kulkea yksin yöllä tuntemattomassa kaupungissa. Mutta minä pelkään ihmistä.

Siihen on viikko. Minä pelkään niin kovin paljon. Pelkään, että hän inhoaa minua. Pelkään, ettei hän halua tavata minua. Pelkään, että äiti ihmettelee. Minä en kestä kyselyjä. Minä puhun, jos puhun, mutta minua ei voi pakottaa.

Minä kuolen tähän. Miksi minun piti rakastua itseäni viisi vuotta vanhempaan mieheen? Miksen minä uskonut, kun minulle kerrottiin sen tuottavan vain kipua? Tai vaikka olisin uskonutkin, mitä minä olisin voinut tehdä?

Miksi hän vihaa minua? Onko olemassa enää mitään, mitä minä voisin tehdä? Takaraivossani hakkaavat taukoamatta hänen viimeiset sanansa minulle: "Oikean aidon rakkauden eteen on valmis tekemään kaikkensa." Mitä minun pitäisi tehdä? Itken ilman kyyneleitä ja mietin pääni puhki. Ahdistun ja pelkään. Pelkään niin hirvittävästi, että sydämeni repeää pian rinnastani. Minä elän unelmissani. Toivon, vaikka se pelottaa melkein enemmän kuin todellisuus. Miksei maailma koskaan ole niin kaunis kuin minun pääni sisällä? Minä en uskalla lausua ääneen toiveitani.

Minä rukoilisin, jos uskoisin jumalaan. Minä haluan vain sulkea silmäni tältä kaikelta. Minä mietin, mitä sinulle sanoisin. Avaisinko sinulle sydämeni? Ottaisitko minulta minun kalleimpani, jos sen sinulle antaisin? Minä tahdon sinun viereesi, sinun syliisi. Minä tahdon antaa itseni käsiisi.

Anna minulle vielä mahdollisuus. Lupaan olla kauniimpi ja parempi. En enää koskaan ole sinulle ilkeä. En enää ikinä sekoa tai suutu. Anna minulle vain vielä mahdollisuus.

Rakasta mua
Tai vihaa mua hei kuinka vaan
Kai sillä sitten
Voit jotain uutta saavuttaa
Kai mä ansaitsen uuden tilaisuuden
Kai mä ansaitsen
Hei mä tiedän sen

M