Hmm. Lukiolaisilla on usein ongelmia saada tarvittava määrä kursseja. Minulla on päinvastoin. Kursseja on ihan liikaa. Minua ahdistaa, kun en saa lukujärjestystäni kuntoon. Minulla on parhaillaan meneillään yhdeksän kurssia ja yksi kurssi iltalukiossa, mutta ei riitä. Omaa syytä tämäkin, kukaan ei pakottanut ottamaan pitkää matikkaa, neljää kieltä, menemään erikoislinjalle ja vieläpä kirjoittamaan kolmea reaaliainetta. Tyhmä pää kärsii. Toivottavasti nyt pääsen ulos kolmessa vuodessa.

Minulla on vähän se ongelma, että en haluaisi sulkea mitään ovia. Minua houkuttelisi hirveästi esimerkiksi historia tai yhteiskuntaoppi, mutta en vain pysty joustamaan. Hei, minä haluaisin opiskella enemmän! Eikö sille aina pitäisi olla mahdollisuus? Kamalaa. Koulu on kamala. Ainakin kuulin tänään hieman yliopistoiden pääsyvaatimuksista, joten tiedän mihin keskittyä. Jos aion tuohon läheiseen yliopistoon lukemaan psykologiaa, vaatii se ihmetekoja. Viime vuonna sinne oli pyrkinyt yli 300 hakijaa. Sisään oli päässyt alle kolmekymmentä. Masentavaa, mutta on ainakin jotain, jota kohti pyrkiä.

Olen ollut tänään vähän hermoheikko. Minua pelottaa tämä lukio. Minua pelottaa työmäärä. Sitten äiti alkoi tappelemaan jostain vähäpätöisestä asiasta ja minä ärähdin takaisin. Nyt äiti on tuolla loukkaantuneena. Eihän minun olisi pitänyt, ei tämä äidin syytä ole. Välillä ei vain jaksaisi. Asia oli oikeasti aivan mitätön. Miksi äidin on pakko koko ajan haastaa riitaa? Se on käynyt tänään muutamaan otteeseen huoneessanikin nuuskimassa. Mitä lie se nyt epäilee. Milloin minä olen hänen mielestään raskaana, milloin ehdottomasti ketjupolttaja. Kun olin kaksitoista ja menossa ystävän luokse yökylään, äiti ei suostunut ostamaan turkinpippuri-karkkeja. Oli aivan varma, että teemme salaa salmiakkikossua. Minä olen jo tottunut epäluottamukseen hänen puoleltaan, mutta ihmetyttää se edelleen. Joskus myös loukkasi kovasti. Minä olen jo iso tyttö.

M